Taidetta matkustusputkessa

Kuvataiteen aineopintojen viimeinen koitos oli ekskursio pääkaupungin taidenäyttelyihin. Jouduin puntaroimaan, lykkäänkö opinnoista valmistumista vuodella vai matkaanko keskelle epidemiaa? Ongelma ratkesi lopulta oivan matkustusputken avulla. Opisiskelijaryhmämme matkasi suoraan Helsingin ytimeen tilausbussilla. 

Ensimmäinen valitsemani näyttelykohde oli Kiasma. Sielä keskityin tarkastelemaan Seppo Fräntin lahjoittamasta taidekokoelmasta koottua näyttelyä nimeltä Hullu rakkaus. Hämmästelin, miten joku voi olla kerännyt satamäärin nykytaidetta kotiinsa? Teokset olivat kiinnostavia, tyyliltään monipuolisia, mutta osa teoksista oli myös tosi kummallisia. 

En pitänyt kehon yksityiskohtia röyhkeästi paljastavista töistä. Taiteilijoiden tekemät omakuvat olivat sensijaan hauskaa katsottavaa. Ne rohkaisivat minuakin toteuttamaan omakuvatehtävää.

Minua viehätti Lotta Määttäsen vuonna 1999 tekemä koominen  maalaus Uusi kala sekä Henna Julan maalaus Juuret vuodelta 2015. Erään teoksen taivaalta putoava punainen aasi jäi ihmetyttämään.

Toinen näyttelykohde oli Tiketti Galleria. Esillä oli taidetta Ismo Alangon musiikin innoittamana. Erityisesti halusin nähdä Johanna Sipilän maalaamat muotokuvat karismaattisesta musiikin tekijästä. Kuvassa niistä toinen, öljy- ja akryylivärein sekä musteella toteutettu teos Sinä olet ilo. Galleriasta ostin tuliaisiksi Ismo Alangon kirjan Sanat, 40 laulujen vuotta.

Opiskelijaryhmällemme oli varattu esittely Didrichsenin taidemuseon Tie taiteilijaksi näyttelyyn. Näyttely oli ainutlaatuinen. Pohjoismaissa ei ole koskaan ollut esillä van Goghin uran alkuajan piirustuksia samassa mittakaavassa. Ihastelin erityisesti vuosina 1882-1885 tehtyjä luonteikkaita hiilellä, musteella ja lyijykynällä toteutettuja ihmiskuvauksia. 

Museon omista kokoelmista oli koottu näyttely alakertaan. Esillä oli useita kauniita pienoisveistoksia mm. Yves Kleinilta, Laila Pulliselta ja Tapio Junnolta. Nähtävänä oli maalauksia mm. Albersilta, Mirolta ja Kandinskylta. 

Huippukokemus oli kuitenkin mahdollisuus syventyä tarkastelemaan Reidar Särestöniemen teosta Kuun valaisemat puut. 

Opintomatka ennätettiin toteuttamaan erikoisena aikana. Korona-epidemian leviämisen ehkäisemiseksi pääkaupunkiseudun taidemuseot suljettiin 30.11.2020.

Pöydän pyyhintää

Tiskirätin kuviointi sabloonapainannalla oli kiva välityö käsityökoulun oppilaille.  Yksinkertainen kuvio syntyi helposti ensin paperille ja sitten muovitaskun puolikkaalle. Kuvio oli helppoa leikata pienillä saksilla. Muovikalvo pysyi hyvin paikoillaan maalarinteipin avulla. Paperisia kuviosydämiä saattoi myös käyttää kuvioiden estopainantaan. Kankaanpainoväri kesti kuivua noin tunnin ajan, jonka jälkeen sen saattoi kiinnittää riepuun silittäen puuvillan lämpötilalla. Oli hyvä huomata suojata paperilla lauta sekä rauta. 

Vaikka en ole ollut innostunut tekstiilitusseista, niin hyvinhän ne sopivat tekstien kirjoittamiseen kankaalle. Tekstiilitussien kiinnittäminen silittämällä kannattaa tehdä vasta kuuden tunnin kuivumisen jälkeen. Nyt tuli kokeiltua tusseilla piirtämistä tiskiriepuun. Konstit on monet sanoi akka, kun kissalla pöytää pyyhki.

Värjäyskurssin tuloksia

Viikonlopun värjäyskurssi oli onnistunut. Pellava- ja juuttilankoihin luonnonvärit kiinnittyivät odotetusti. Kasvikuitulankojen värjääminen oli toki työläämpää verrattuna villalankojen värjäämiseen. Lankojen esipesu ja purettaminen oli tehtävä huolellisesti, muutoin värjääminen oli varsin huoletonta. Laimean värisiä lankoja saattoi värjätä uudelleen tai tehdä pieniä väritaikoja esimerkiksi sitruunahapolla tai soodavedellä. Lopputuloksen näkeminen innosti uusiin keitoksiin!

Syksyisiä luonnonvärejä

On tullut tiristettyä syksyn viimeisimmät värit kasveista lankoihin. Kurssilla värjättiin villalankaa kultapiiskulla, pietaryrtillä, kielon lehdillä ja aroniamarjoilla. Ensi viikonloppuna ovat lyhytkurssin keitoksissa vuorossa juutti- ja pellavalangat. 

Lasten kanssa on tehty kasvipainantaa. Puutarhan viimeiset myrkyttömät kukkaset ja lehdet on hierretty kankaan pintaan. Tuloksena on ollut yllättäviä värejä ja kivoja kasvimuotoja.

Lisäksi kokeilussa on haudutusvärjäys. Vielä kaksi viikkoa saavat villalangat ja kasvien osat muhia alunavedessä, tiiviisti lasipurkkeihin ahdettuina. Lopputulos on yllätyksellinen. Syksy on tallessa.

Sudenkorennon aikaan

Syyskauden aluksi uusin vanhan käsityöreseptin kiveltä lentävästä sudenkorennosta. Tämä on aina kiva valmistaa!

Tarvikkeet esimerkissä: rösöinen kivi, metallilankaa noin 2 mm ja 0,5 mm, koruhelmiä 7 kpl, 1 iso helmi, muovipussi siipiin, runkoon kynttilätuikku

Työvälineet: siipimallineet, kynä, sivuleikkurit, lattapihdit, pyöröpihdit, sakset, mitta

Työvaiheet:

1. Metallilanka kiven ympärille.
-leikkaa metallilankaa noin 120 cm
-suojaa langan toinen pää maalarinteipillä
-kieputa metallilangan toinen pää kiven ympärille
-jätä metallilankaa noin 40 cm hyönteisen lentoradaksi
-kieputa lyhyt aloituspää pitemmän langan ympäri jämäköittämään runkoa
 
2. Sudenkorennon valmistaminen
-jäljennä muoville kaksi siipeä ja leikkaa ne
-laskosta siivet ja rutista ne suppuun keskeltä, noin 15 cm pitkällä metallilangalla
-tee hyönteiselle runko
 helpointa on kiinnittää siivet pehmeään runkoon esim. askartelunorkko tai pilli
-liitä siivet runkoon noin 15 cm pituisella ohuella metallilangalla ja jätä langan päät noin 5 cm
 
3. Hyönteisen kiinnittäminen kiven rautalankaan.
-ota maalarinteippi pois metallilangan päästä ja tee siihen pieni silmukkalenkki
-pujota hyönteinen metallilangoista lenkkiin ja kieputa langat tiukasti
-litistä terävät langanpäät piiloon.

Taidekeskus Salmelassa

Kesämatkalla tuli vierailtua Mäntyharjulla Taidekeskus Salmelassa. Tänä vuonna sinne veti Reidar Särestöniemen taide. Päärakennuksessa oli esillä kolme ennen näkemätöntä teosta Koivumetsä, Eromme jälkeen ei tule koskaan kevättä heille ja Punainen poro. Nämäkin olisivat riittäneet minulle taidenäyttelyksi!

Päärakennuksessa oli paljon nähtävää. Esillä oli mahtavia väriteoksia Tuomo Saalilta ja taidokkaan vitsikkäitä eläinaiheisia veistoksia Veikko Mylleriltä. Miina Äkkijyrkän värikkäät lehmäaiheiset maalaukset täyttivät päärakennuksen toisen huoneen. Erityisesti ihastelin herkkiä vasikkaveistoksia.

Salmelan pettämätöntä antia olivat jälleen Domanderin näyttelyalueen nuorten taiteilijoiden teokset. Tänä vuonna oli nähtävillä Nuorten taiteilijoiden kuvataidekilpailun 2020 satoa. Näytteille oli valittu teoksia 10 - 15 taiteilijalta. 

Itse pidin kolmanneksi tulleen Elisa Marinin paksuvärisistä jänisaiheisista maalauksista. Kuvassa teos Afterlife. Toiseksi tulleen Kia Taegenin kirkasväriset, kuin valossa kylpevät kaupunkinäkymät olivat myös mielenkiintoisia.

Eniten minua miellyttivät kunniamaininnan saaneen Terhikki Vaaralan maalaukset. Hän oli luonut maisemakuviin öljyvärein kauniita valovaikutelmia. Teokset olivat ihanan ilmavia ja niiden toteutustapa kiinnostava. Kuvassa teos Kevät.

Erikoisinta nähtävää olivat Eliya Zweygbergin toteuttamat veistokset. Hän oli työstänyt metalliverkkoa uskomattoman taidokkaasti muotoillen siitä erilaisia eläinaiheisia patsaita. Kuvassa teos Suokukko.

Taidekeskus Salmelan kesäiseen miljööseen kannatti matkata viipyilemään taiteen keskelle.

Luonnonväriä lupiinista

Kuulin, että viikate uhkaa iskeä puistoreunan lupiinipuskiin. Ennätinpä keräämään sinisiä kukkia värjäykseen, vieläpä optimaaliseen aikaan. Alunalla esipuretetut villalangat sekä puuvillakangas ja pellavalangat pääsivät pataan.

Villalangat otin pois liemestä puolentoista tunnin jälkeen, sinisävyiseltä näyttää. Lisäsin keitokseen kidesoodaa ja jätin kasvikuitumateriaaliin hautumaan nyt todella tummanvihreään väriliemeen. Katsotaan, mitä tuleman pitää.

Otoksia etäopetuksesta

Käsityökoulussa nuorimpien etäopetus päättyi toukokuun viimeisellä viikolla. Opetuksen muuntaminen uuteen muottiin viikossa oli haasteellista. Oli mietittävä opetuksen sisältö uudestaan ja joustettava omista ammatillisista periaatteista, kuten esimerkiksi tarvikkeiden laadukkuudesta. Kankaanpainantavärit muuttuivat tekstiilitusseiksi ja lasimaalausvärit kotiuunissa kiinnitettäviksi posliinitussiväreiksi. Lisätehtävä pitikin kehitellä niistä materiaaleista, joita oppilas löytäisi mahdollisesti kotoaan. Raejuustopurkki sai toimia punontatyön muottina, näin kierrätysteemaakin siis mukaan. Oppimisalustalle syntyi kivasti pieni tarina decoupage-tekniikan historiasta kuin myös lukuisia kuvasarjoja ideointiin ja eri tekniikoiden opastukseen. Loppukevään opetuksesta päällimmäiseksi tunteeksi jäi onnistumisen ilo.

Etävärjäystä luonnonvärein

Korona muutti koulutussuunnitelmia. Olin ilmoittautunut BioColour-hankkeen Helsingissä pidettäville koulutuspäiville. Onneksi seminaaria ei kuitenkaan peruttu, vaan se järjestettiin etäyhteyksin.

Ensimmäisen iltapäivän aikana kerrottiin monipuolisesti luonnonväriaineiden tutkimuksesta ja siitä, miten niitä on tarkoitus kehittää ja ottaa käyttöön teollisessa mittakaavassa. Kiinnostava kestävänkehityksen hanke!

Toisen iltapäivän seminaari keskittyi luonnosta saataviin väriaineisiin ja niiden kemiaan. Jo kotikeittiöstä löytyy lankojen ja kankaiden värjäyksessä käytettäviä raaka-aineita esimerkiksi tee, kahvi, sipulinkuoret, avocadon kuoret, punajuuri. Helsingin värjäystyöpajassa dosentti Riikka Räisänen opasti kotivärjäreitä streemauksena. Osa osallistujista piti omaa etävärjäyspataa porisemassa. Kuvat ja tekstit värjäämisestä koottiin lopuksi yhteiselle Padlet-alustalle.

Kuvassa kurkumalla ja marja-aronialla värjäämääni villalankaa.

Koulutuspäiviin osallistumisessa on tietojen päivittämisen lisäksi tärkeää, että tapaa muita aiheesta kiinnostuneita ihmisiä. Työhuoneesta etäseminaariin osallistumisessa se mahdollisuus ei tule ensimmäisenä mieleen. Nyt lähes 80-päinen osallistujajoukko pystyttiin jakamaan omiin virtuaalisiin ryhmiinsä. Niissä vaihdettiin kokemuksia luonnonväreillä värjäämisestä ja ideoitiin opetusaiheita kestävyyskasvatukseen.

Reissunallet

Käsityökoulun kevääseen kuului vaatetuksen opintojakso. Ompelutöiden kohderyhmänä oli tällä kertaa iloinen nallejoukko, joka oli lähdössä ulkomaille. He tarvitsivat matka-asut reissuilleen.

Käsityökoululaisten nallet saivat uusia vaatteita valmiskaavoja hyödyntäen. He sovittivat raglanhihaisia puseroita, sivusaumattomia housuja sekä kimonohihaisia mekkoja. Vaatteet valmistettiin sekä käsin että koneella ommellen. Nallet saivat myös asusteita, pipoja, huiveja, pantoja ja tossuja.

Tässä kuva yhdestä matkaseurueesta juuri ennen lähtöä. Huomaattehan, että kuva on otettu ennen koronaepidemiaa.

Matkan jälkeen reissunallet viettivät aikaansa koti-ikkunalla ohikulkevien lasten ilona. Käsityökoululaisten opinnot jatkuivat etänä.

Kehyskudontaa

Innostuin kokeilemaan pienten kuvakudosten valmistamista. Testasin tekniikan soveltumista käsityökoululaisille.

Vuorimaisema-kudonnaisen tein suoraan taulukehyksiin. Loimilanka ei saanut olla liian kireä, vaan siinä on hyvä olla varaa kiristyä kutomistyön edetessä. Kuteena käytin raanulangan jämäpuolia. Langan kippuraisuus hieman haittasi lankojen pujottelua tylpällä, isosilmäisellä neulalla. Ihan hauska kokeilu. Lasten kudonnaisiin suosittelen ryijy- tai sukkalangan vahvuista kudelankaa, työ valmistuu tuolloin joutuisasti.

Toisen pikku kudonnaisen valmistin minikehyksiin kelim-pujotuksella.  Loimena käytin vain kehyksen toisen puolen lankoja, jolloin kutominen oli helppoa. Valmiin työn ompelin kehykseen viimeistelyn jälkeen. Villalangat on värjätty veriseitikillä ja suomuorakkaalla.

Iloa Museokortista

Lomaviikolla tuli hiihdeltyä Helsingissä. Museokortti oli tarpeen, sillä erityiskohteina olivat tietenkin taidenäyttelyt.

Ateneumissa kiinnostus kohdistui suomalaisten taiteilijoiden omakuviin. Kotona olin painiskellut muotokuvaharjoitelman kanssa. Tosin ratkaisua ei kuvalliseen haasteeseni näyttelystä suoranaisesti löytynyt, mutta ainakin sata hyvää esimerkkiä kyllä. Elga Sesemannin teoksessa viehättivät värit ja palettiveitsen reipas jälki.

Löysinpä Ateneumin seinältä kuvataideopinnoissa esittelemäni naistaiteilija Sigrid Schaumanin teoksen Maisema Pariisista, vuodelta 1910.

Kaapelitehtaalla oli mahdollisuus saada katsaus nykytaiteesta. Teos 2020 myyntinäyttelyssä oli esillä kuvanveistoa, grafiikkaa, maalauksia. Ihastuin Pekka Parviaisen isoon maalaukseen Messenger, vuodelta 2019. Siinä temperavärit loivat kivan utuisen väripinnan.

Hilpeyttä herätti Kaija Poijulan veistos Coma Berenices, vuodelta 2018. Se oli toteutettu kekseliäästi pellavavyyhdeistä, metallista ja puulesteistä. Valtion taideteostoimikunta oli ostanut teoksen kokoelmiinsa.

Amos Rex esitteli taidetta ja visuaalista kulttuuria nuorilta. Generation 2020 näyttelyssä oli esillä valokuvia, maalauksia, sarjakuvia, installaatioita, videoita, veistoksia eri materiaaleista yli kahdeksaltakymmeneltä taiteen tekijältä.

Minua kosketti erityisesti teos, joka käsitteli syömishäiriötä. Taiteilijat käsittelivät aihetta videoiden ja valokuvien keinoin. Todellisia taidonnäytteitä olivat Juho Könkkölän paperista luodut ilmeikkäät origamihahmot. Venla Huhtisen kertakäyttömukeista muotoiltu lamppu, tuoli ja pöytä valokuvineen otti nerokkaasti kantaa merien saastumiseen ja kertakäyttökulttuuriin. Malin Gustafssonin pigmenttivedokset Routines 1 - 6 antoivat hauskan uuden näkökulman arjen rutiineihin. Näyttelyssä oli paljon ajatuksia herättävää nähtävää.

Didrichsenin taidemuseo Helsingin Kuusisaaressa oli minulle aivan uusi vierailukohde. Siellä oli esillä taiteilija Kuutti Lavosen 60-vuotisjuhlanäyttely, Aika ja ikuisuus. Nähtävänä oli grafiikkaa, maalauksia ja piirustuksia. Erityisesti ihailin Lavosen teosten taidokasta viivaa, joka toistui luontevasti niin pienessä kuin todella isossa mittakaavassa. Video taiteilijan litografiatyön valmistamisesta oli mielenkiintoinen. Kuvassa Kuutti Lavosen litografia Milory, vuodelta 2020.

Viimeisenä vierailukohteena oli Helsingin Taidehalli, jossa oli nähtävänä Anu Tuomisen näyttely Huomenna tänään on eilen. Se oli todellinen hyvän mielen näyttely. Vanhat esineet saivat uuden vitsikkään merkityksen, kun ne yhdistettiin käsityötekniikkaan uudella yllättävällä tavalla. Tuomisen taidetta luonnehditaan käsitetaiteeksi, jolle on ominaista järjestely ja uudet mielleyhtymät.

Museokorttia kannatti reissussa vinguttaa. Nyt olen alkuvuodesta ennättänyt nähdä jo yhtä monta taidenäyttelyä kuin viimevuonna yhteensä.

Hurmaavat gobeliinit

Kävin kankaankudonnan kurssilaisten kanssa hankkimassa kipinää Suomen käsityön museolla. Kudotut kuvat näyttelyssä oli esillä tekstiilitaiteilijoiden Ariadna Donnerin, Soile Hovilan, Aino Kajaniemen ja Inka Kivalon kuvakudoksia. Tilasin meille tunnin opastuksen ja niinpä saimme hyvän katsauksen tekstiilitaiteilijoiden erilaisista suunnittelumenetelmistä, valmistustekniikoista ja teoksista. 

Raija Manninen esittelee Soile Hovilan kuvvakudosta Vastakohtien  maailma V.

Ryhmästä kuului hurmioituneita huudahduksia opastetun kierroksen edetessä näyttelytilassa. Inka Kivalon tekstiileissä oli todella kauniita, herkkiä, herkullisia väripintoja. 

Aino Kajaniemen tekstiileissä väriskaala niukkeni, mustan, harmaan ja valkoisen lukuisiin vivahteisiin. Hänen tekstiileissä kuva-aiheet olivat herkkiä, kuvaten lapsuutta, lapsen mielikuvitusta ja ihmettelyä. 

Soile Hovilan gobeliinien aiheena oli luonnon kauneus. Niistä välittyi huoli ympäristön muuttumisesta ja tuhoutumisesta. Tekstiiliteoksissa minua ihastutti erityisesti taidokas valon kuvaaminen värilangoin ja vaihtelevin materiaalipinnoin.

Ariadna Donnerin seinätekstiilit ovat ei-esittäviä, ekspressiivisiä, täynnä voimakasvärisiä pintoja ja kuvioita. Videolta saimme tutustua hänen tapaansa työskennellä. Työn lähtökohtana on usein voimakas tunne, jota hän alkaa työstää kutoen. Isojen, lähes kolmemetristen, kuvakudosten valmistaminen vaatii tekijältään pitkäjännitteisyyttä. Tekstiileistä muodostuu taiteilijan päiväkirjoja, johon hän kirjoittaa elämänkulkuaan värein, kuvioin ja tekstuurein. 

Kuvakudoksia ehdin tarkastella kevään aikana useammastikin, sillä Kudotut kuvat näyttely on esillä Jyväskylässä Suomen käsityön museossa 4.1.-17.5.2020.