Jäljentämistestejä

Kaavojen ja kuvioiden merkkaus kankaalle ei aina ole ongelmatonta. Kokeilin Prymin jäljentämispaperin käyttöä. Tilkkujen ylimmän viivan tein jäljentämiskiekolla, seuraava lyijykynällä sekä kolmannet kuulakynällä läpi jäljentäen. Viivojen pitäisi hävitä kankaista pesussa.

Seuraavana testasin valkoista ja sinistä liitukynää. Jälki oli paksua ja epätarkkaa. Piirrettäessä ohut kangas ei pysynyt suorana. Kynä tylsyi nopeasti.

Kangastilkuissa alimmat merkitsemisviivat tein Prymin silittäen lämmöllä haihtuvilla merkkauskynillä. Viivat olivat selkeitä ja hävisivät silitettäessä. Uusista kynistä on oiva apu käsityökursseille.

Mosaiikkivirkkausta

Syyskauden alussa kokeilin mosaiikkivirkkausta. Sepä koukutti minut täysin. Tässä muutamia kuvia overlay-tekniikalla tehdyistä pussukoista. Vaaleanpunainen ja vaaleanvihreä on virkattu renkaana.  

Uusimpana olen virkannut keskeltä reunoille etenevää kuviomallia, joka on mukailtu Ana Morais Soaresin kirjan ohjeesta.

 

Helmi Taidekeskus Salmelasta

Lomapäivien viettoa vanhoilla jalanjäljillä. Tuli vierailtua kahden vuoden tauon jälkeen jälleen Taidekeskus Salmelassa. Sen perustamisesta on kulunut 35-vuotta. Muistan, kuinka ristiriitaisesti ja epäillen se otettiin Mäntyharjussa aikoinaan vastaan. Paikkansa eteläsavolaisena taidekeitaana Salmela on lunastanut jo useasti. Se on tarjonnut monipuolisia taide-elämyksiä keskellä kaunista kulttuuriympäristöä. 

Kuvataiteesta kiinnostuneelle Salmela esitteli uutta ja ennennäkemätöntä. Päätalossa oli upeita Tuomo Saalin luonnonvoimaa huokuvia vuoriaiheisia teoksia. 

Yläkerrassa oli esillä Salmelan vuoden nuoren taiteilijan, ukrainalaisen Kateryna Yehorovan, värikkäitä, tarunhohtoisia guassimaalauksia. Susanne Koskimäen kaiverretuissa lasireliefeissä läpikuulsivat värilliset metsäiset maisemat. 

Yllätin itseni ihailemasta veistoksia. Graniittisten selkeämuotoisten naisfigurien pintaan oli kaiverrettu perinteisiä symboleita, lintuja, puita ja ristejä. Domanderin pihapiirin aittarakennuksissa oli esillä kosketeltavan sileäpintaisia eläinveistoksia, joihin oli yhdistetty taidokkaasti metallia. Jaana Bombin teoksiin kiteytyi jotain sanomattoman kaunista!

Aurinkoinen kesäpäivä nauttien taiteesta ja hyvästä ruoasta oli helmi lomapäivien joukossa.

Museoretki

Kesäpäivän retkikohteena oli Saarijärven museo ja Nanna Suden taidenäyttely. Valkoinen moderni museo yllätti minut täysin. Taiteelle on tehty oma kaunis rakennus ihanalle paikalle Herajärven rantaan. Se on rakennettu taidesäätiön ja kaupungin yhteistyössä vuonna 1989 ja lisätiloihin satsattu 2000-luvulla. Taide saa tulla katsotuksi todella arvoisessa paikassaan!

Museon näyttelyteemanana oli Puutarhan lumoa. Tiloissa esiteltiin saarijärveläistä puutarhojen kulttuurihistoriaa valokuvin, tarinoin ja työvälinein. Paikallisten taiteilijoiden eri tekniikoin toteutetuissa taideteoksissa näkyi puutarhan ja luonnon tarjoama inspiraatio taiteen tekemiseen.

Nanna Suden taiteeseen olen saanut tutustua aiemmin vain muutamassa näyttelyssä, yksittäisinä teoksina. Tähän näyttelyyn hän oli valinnut kymmenkunta puutarha- ja luonto-aiheista öljyvärimaalausta, vuosilta 2017 - 2024.  Iso sali oli täynnä lumoavaa värin ja valon hehkutusta! 

Kuvassa Nanna Suden teos Muusa. 

Värjäystaitojen päivitystä

Viikonloppu vierähti Jyväskylän kansalaisopiston värjäyskurssilla. Innostuin jälleen shiborista. Puuvillaiseen ohueen kangaskaitaleeseen solmin muutamia puuhelmiä kamosage-solmuin. Kangas pääsi kylpyyn mustaan dylonliemeen. Ensin kankaasta tuli kaunis yönsininen, lopputulos värjäyksestä oli tasaisen musta. Puuhelmisolmujen alta tuli esiin harmaita ympyröitä ja neliöitä.

Olin varannut mukaani kaksi puolipellavaista huivikangasta. Toiseen halusin värjätä vesikuvioita, arashi shibori -tekniikalla. Pyöräytin kankaan muoviputken ympäri ja solmin tiukasti kiinni ohuella matonkuteella viiden sentin välein. Tämän jälkeen painoin kankaan kurttuun putken alaosaan ja hiukan kääntelin sitä vaakasuunnassa eri kohdista. 

Toisen neliönmuotoisen puolipellavakankaan taittelin symmetrisesti. Lopuksi solmin kangaspatukan tiukasti kahden kolmionmuotoisen puupalikkan väliin sekä kankaan loppuosan kahdesta kohtaa.

Jauhemaisten reaktiivivärien käyttötaitoa minun olikin syytä päivittää. Väriaineiden sekoittamissuhteilla sekä apuaineiden laskemisella minun ei ollut tarvinnut päätäni pariinkymmeneen vuoteen vaivata. Itse värjääminen, moninaisine kuumennusvaiheineen, oli lähes täysin huuhtoutunut muistista. 

Paljon opin myös muiden kurssilaisten hienoista värjäyksistä. Moni tuunasi kirpputorilta löytämiään vaatteita tai uudisti kodin vaatekaapeista löytyviä puseroita, kauluspaitoja, trikoomekkoja, sukkia, villahaalareita ja farkkuja. Kurssi oli varsin antoisa.

Helppoa mikrovärjäystä. Vein kurssille lankakorissa vuosia pyörineet tunkkaisenväriset villalangat. Ne värjäsin happoväreillä hieman pirteämmiksi.

Vuoritkin kiertoon

Yhdessä kesässä sain taas kulutettua loppuun keinonahkaisen olkalaukun. Tekokuituinen vuori vetoketjutaskuineen sen sijaan jäi ehjäksi. 

Kymmenen vuotta sitten maltoin ostaa mustan nahkaisen olkalaukun Helsingin reissulta. Laukku oli edelleen pinnaltaan hyvä, mutta vuori on täysin hajonnut.

Nyt yhdistin nämä ehjät osat. Musta olkalaukku sai punaisen vuorin. Säästyinpä samalla niin tarpeellisten sisätaskujen ompelulta.

Vanhat tekstiilit uudeksi

Liinavaatekaappin sisältö joutui mylläyksen valtaan. Laitoin armotta sivuun vanhat pitsiliinat, pesuissa muotoa muuttaneet pöytäliinat ja sisustukseen sopimattomat kaitaliinat. Lakanoitakaan ei vierasvaraa nykyisin monia tarvita, pois vaan kaapeista liiat kankaat. 

Perintönä tulleita mummun kutomia pyyhkeitäkin katsoin tarkalla silmällä. Hyvin ennätän ne kohta 80 vuotta sitten valmistetut aarteet kuluttamaan arkikäytössä. Muutaman 12 niitisen, reunoista rikki menneen pyyhekankaan poistin uusiokäyttöä varten.

Mitäkö kankaista sitten tein? Muutamat kankaat leikkasin matonkuteeksi isoa ruokapöydän alle kudottavaa mattoa varten. Mummun kangasaarteet varasin kehyskukkaroiden ja pikkupussukoiden ompeluun. Isot pöytäliinat halkaisin ja ompelin kylpypyyhkeiksi. Kaitaliinoista valmistin pieniä käsipyyhkeitä paikallisten ukrainalaisten toivekeräykseen.

Näppipyyhkeiden ompelussa oli enemmän näpräämistä, mutta ne ovat kivoja kesätuliaisia. Oman kodin keittiössäkin aika piristävä yksityiskohta.

Mehiläisvahattuja kankaita

Mehiläisvahakääreisiin on kiva käyttää vanhoja kierrätettäväksi säästettyjä kangaspaloja. Ne ovat valmiiksi pestyjä ja pehmeitä vahattavaksi.

Ompelin muutaman kankaisen eväspussin ja käärekankaan reunan huolittelin tikkisiksakilla. 

Rakensin silitysalustan.  Lauta oli hyvä suojata ensin imevällä pyyhkeellä. Sen päälle leivinpaperi. Viereiselle pöydälle varasin vahattujen kankaiden jäähdyttelytilan.

Liimakankaita varten säästämäni vanha silitysrauta oli juuri sopiva vahan silittämiseen. 

Lahtisen Vahavalimolta olin hankkinut elintarvikekäyttöön sopivaa valkoista mehiläisvahaa. Murustelin vahapisaroita valmiiksi noin desin.

Silitystä varten pujottelin eväspussin sisään leivinpaperin palan, etteivät sivut vahaudu kiinni toisiinsa. Ripottelin murua pussin päälle. Suojasin myös raudan pohjaa leivinpaperilla. 

Silittelin vanhan kankaaseen 150 C asteen lämmöllä, kahdella pisteellä. Juokseva, kuuma vahaa likkui raudan avulla paperin alla, kannatti varoa sormiansa.

Ensimmäisiin kankaisiin vahaa tuli hieman liikaa ja niistä tuli melko jäykkiä. Imeytin liikaa vahaa uusiin kankaisiin kuten poistaisi steariinia pöytäliinasta. Eväspusseihin kannattaa vaha silittää nurjalle puolelle. 

Käytän mehiläisvahakääreitä eväiden kuljettamiseen. Muitakin käyttökohteita tulee taatusti ideoitua kädentaidon kursseilla.

Säkät -päivä käsityön teknologiaa

Arjen ajatuksia tuli tuuletettua Tekstiiliopettajaliiton Säkät -kolulutuspäivässä. Ensimmäisessä pientyöpajassa harjoittelin Miro oppimisalustan käyttöä. Opettaja Henna Haavisto kertoi, miten verkkoalustaa voi käyttää esimerkiksi kuvataideprojektien yhteissuunnittelussa. Vertailukohtana minulla on Padlet-verkkoalusta, jota itse käytän ensisijaisesti oppimateriaalipankkina. Siihen verrattuna Miro on opiskelijaa aktivoiva, interaktiivinen opetuksen työkalu.

Toinen työpaja tarjosi esittelyn Qridi-oppimisalustasta. Sitä käytetään peruskoulussa mm. kokonaisen käsityöprosessin arvioinnissa. Ohjelma tarjoaa työvälineitä niin opettajille kuin oppilaille eri työvaiheiden dokumentointiin, arviointiin ja vuorovaikutukselliseen palautteeseen. Mielestäni se voisi olla varteenotettava vaihtoehto myös vapaassa sivistystyössä. 

Paula Malleuksen työpajassa oli esillä huimia juhlapukuja. Ne oli valmistettu  Remake upcycling studiossa muun muassa kahvikapselien kuorista, messuhuovasta mainosteepaidoista sekä käytetyistä farkkukankaista. Taitavan suunnittelun ja valmistuksen myötä kierrätysmateriaalista oli loihdittu uniikkeja desingvaatteita. Työpajassa Malleus viritti ajatukset tekstiilien kierrättämisen nykytilanteeseen ja tavoiteltavaan kehitysnäkymään.

Loppupäivä tarjosi oppia laserleikkurista. Teknisentyön luokassa testasin CO2-laserin käyttöä nahkakuvioiden leikkaamiseen. Opettajana toimi teknologiaan erikoistunut Heikki Pullo Makerspaceman Oy:stä. Pullo johdatteli ryhmää pohtimaan digitaalisen valmistamisen mahdollisuuksia käsityönopetuksessa. Avartava koulutuspäivä kaiken kaikkiaan!

Karkkilakko?

Vuoden vaihtuessa on hyvä ryhdistäytyä kehonhuollossa. Itselleni tavoitteeseen kuuluu hienoinen hoikistuminen. Sitä ajatusta myötäilikin hauskasti Suomen käsityön museon näyttely Kohtaamispisteitä. Karkkipaperiset kauniit korsetit toivat hauskasti yhteen karamellien nautinnon ja muotojen kurissapitämisen vaikeuden. 

Taiteilija Virpi Vesanen-Laukkasen teokset ovat syntyneet lapsuuden prinsessaleikkien ja aarteina kerättyjen karamellipaperien innoittamana. Käy näyttelyssä ilahduttamassa itseäsi, kannattaako karkkilakko?

Pientä apua ompeluun

Työhuonetta siivotessani ajauduin katselemaan Aili-mummin perintönä tulleita ompelutarvikkeita. Kokosin niistä kaksi toivesettiä paikkakunnan ukrainalaisille. Ei olisi Mini-mummi neljä vuotta sitten arvannut, millaiseen tarpeeseen lukuisat lankarullat, neulat, nauhat ja keltaiset tupsukkeet tulevat. 

Ompelurasia

Reissussa tarvittava ompeluvarustus mahtuu kätevästi vanhasta silmälasikotelosta tuunattuun ompelurasiaan. 

Valmistin kotelosta kaavan maalarinteipin avulla. Lisäsin kaavaan rasian sisälle taitettavat noin 1,3 cm varat. Kankaaseen ja rasiaan kannatti merkitä kohdistusmerkit. Kaarevien päätyjen kohdalla, tein kankaaseen etupistoilla pienet rypytyslangat. Näin päälyskankaan liimaaminen kiinni kanteen oli sujuvaa. 

Rasian sisäpuolen vuoraamiseen käytin joustavaa puuvillafleeceä. Sen käyttäminen oli mukavan huoletonta. Ei tarvinnut miettiä päärmevaroja. Saksitaskun ja neulakirjan ompeleet painuivat piiloon pehmeään kankaaseen. Pieni pyöreä, satiininen neulatyyny on hauska yksityiskohta. Nappi on muistona vanhasta paljon pidetystä paidasta. 

Syysmaalauksia

Osallistuin viikonloppukurssille, jossa sain Raija Luoman ohjausta munatemperavärien käytössä. Munatemperaväreillä työskentely on toisenlaista kuin akryyliväreillä maalaaminen  Väri sekoitetaan alustalkaen itse.  Kananmunankeltuaisesta, vedestä, etikasta tehdään emulssio, johon lisätään väripigmentit. Maalaaminen tapahtuu kerros kerrokselta, työn on annettava maltillisesti välillä kuivua. Siveltimen käyttö on oltava herkkää, nopeaa ja kertaluontoista. Jälkeä ei voi helpostikaan  korjailla ilman, että pohjustukseen tulee kolo. 

Mikä munatemperamaalauksessa viehättää? Maalauksen pinnasta saa mattamaisen ja pehmeäsävyisen. Lopputulos on ei muovinen.

Pienestä alkuun!

Maisema 2021, tempera, 19 x 36 cm.

Syksy 2022, tempera, 21 x 21 cm.

Ristipistoja

Taas valmistui yksi keskeneräisenä pyörinyt käsityö! Ei ollut turhantarkkaa ristipistojen ompelu kierrätyshuovalle, sopi tv-käsityöksikin.

Vauvoille tehtyä

Kesälomalla innostuin virkkaamaan vauvalahjoja. Turvalonkero-ohjeita oli helppo löytää netistä ja yhden kirjankin tutkin. 

Vauvat tutustuvat ympäristöönsä viemällä suuhunsa käsissään kaiken, mikä niihin sattuu tarttumaan. Niinpä kiinnitin erityistä huomiota lelun käytettävyyteen ja turvallisuuteen. Suomen leluyhdistyksen sivuilta löytyi hyvät tiedot turvallisten lelujen vaatimuksista.

Turvalonkeroiden valmistusohjeissa lanka tuli olla puuvillaa. Halusin ehdottomasti, että lanka olisi nyppyyntymätöntä, sileää ja 60 asteisessa pestävää. Täytemateriaaliksi valitsin polyestervanun, jonka laitoin lisäksi puuvilla trikoopussiin, jotta yksikään kuituhöytyvä ei tulisi virkkauspinnasta läpi kovassakaan käytössä. 

Muutin ohjeesta myös mustekalan mittasuhteita. Mustekalan pään tuli olla valmiina niin iso, ettei se mene läpi talouspaperirullasta edes painaen eli yli 4 cm. Vauvojen toimia tarkkailleena pidin myös ohjeen 10 cm pitkiä, venyviä lonkeroita liian pitkinä. Valmistamieni lelujen lonkerot olivat valmiina 5 cm mittaiset. Mustekalat saivat tiukkaan ommellut sydänsilmät. 

Viimeistelyssä turvalonkerot pääsivät ensiuinnille 60 asteiseen konepesuun pesupussissa.

Kesän paras Näyttämö

Kesänäyttely Näyttämö oli saanut upeat puitteet hienosti entisöidystä Hämeen lääninhallituksen talosta Hämeenlinnan keskustassa. Empire tyyliset tilat, huonekalut, kristallivalaisimet ja juhlavien huoneiden koristemaalaukset loivat jännittävän vastakohdan nykytaiteen teoksille, maalauksille, installaatioille ja videoille. Ars-Häme ry:n näyttely on nähtävillä 28.8.2022 saakka.

 

Hanna Vihriälä. 2020. Valoisat yöt.

Katri Stenberg. 2022. Uuteen alkuun I ja II.

Jesse Avdeikov. 2022. Tiistai Tiibetinmastiffi.

Niina Laitonen. 2020. Decorations.

Makrameeta leikkinurkkaukseen

Käsitöitähän on aina useampi työnalla yhtäaikaa. Nyt on kesken neulepalapeitto, tuftaustyö, parsiminen ja kesävirkkaus -jo kolmatta vuotta. Valmiiksikin sentään jotain sain.

Lapsenlapsilla on rappusten alla kiva leikkinurkkaus. Solmin sinne seinämäksi yksinkertaisen makramee-verkon Pauliina-punoskuteesta. Käytin työssä leivonpääsolmuja, kasksoistasosolmuja sekä tynnyrisolmuja. Verkon loppupäästä  solmin koristeellisen yläreunan. 

Työssä oli haasteena saada siitä määrämittainen. Onneksi verkkomainen rakenne jousti riittävästi leveydestään ja sain sen kiinnitettyä näppärästi pylväisiin johtokiinnittimin.

Touhu oli ilmeisen mieleenpainuva apulaisena toimineelle taaperolle, joka innostui jälleen rakennusleikeistä.

Kangaskengät

Osallistuin supertiiviille, mutta kiinnostavalle Kangasnilkkurit-kurssille. Keravan kansalaisopiston kurssilla toimi opettajana suutari, jalkinemuotoilija Nelli Nurmi. Oli kiva oppia uutta!

Taidenäyttely Ystävyyden puu

Taidekeskus Järvilinna täyttyi Arte filos -ryhmän taideteoksista 9.2.-6.3.2022. Ystävyyden puu -näyttelyssä on olut esillä yli sata teosta kymmeneltä ryhmän jäseneltä. Kuvataiteilija Pertti Karjalainen on kuratoinut näyttelyn. 

Omat työni ovat pääasiassa akryylimaalauksia. Vesiaiheisissa teoksissa olen tutkinut veden liikettä ja läpikuultavuutta. Miltä vesi näyttää eri etäisyydeltä, eri valaistuksessa ja eri säätilassa. 

Pihlajamaalaukset syntyivät viimevuonna lähiluonnon tarkkailun innoittamana. Syksyn kuulakkaat värit pihapihlajissa olivat lumoavan kauniit. Mustarastaat viihtyivät puiden oksilla myöhään talveen nautiskellen marjasadosta. 

Minikokoiset eläinaiheiset maalaukset syntyivät maalauksellisina välipaloina. Niiden aiheet nousivat omakohtaisten virkistävien eläinkohtaamisten tuloksena. Nähty, koettu ja kuviteltu on maalattavissa.

Näyttelyssä on esillä yksi kuivapastellityö vuodelta 2020. Nautin kevään ja kesän vihreästä väristä, joten teos on saanut nimekseen Kaipuu vihreään.