lauantai 14. maaliskuuta 2020

Kehyskudontaa

Innostuin kokeilemaan pienten kuvakudosten valmistamista. Testasin tekniikan soveltumista käsityökoululaisille.

Vuorimaisema-kudonnaisen tein suoraan taulukehyksiin. Loimilanka ei saanut olla liian kireä, vaan siinä on hyvä olla varaa kiristyä kutomistyön edetessä. Kuteena käytin raanulangan jämäpuolia. Langan kippuraisuus hieman haittasi lankojen pujottelua tylpällä, isosilmäisellä neulalla. Ihan hauska kokeilu. Lasten kudonnaisiin suosittelen ryijy- tai sukkalangan vahvuista kudelankaa, työ valmistuu tuolloin joutuisasti.



Toisen pikku kudonnaisen valmistin minikehyksiin kelim-pujotuksella.  Loimena käytin vain kehyksen toisen puolen lankoja, jolloin kutominen oli helppoa. Valmiin työn ompelin kehykseen viimeistelyn jälkeen. Villalangat on värjätty veriseitikillä ja suomuorakkaalla.


perjantai 28. helmikuuta 2020

Iloa Museokortista

Lomaviikolla tuli hiihdeltyä Helsingissä. Museokortti oli tarpeen, sillä erityiskohteina olivat tietenkin taidenäyttelyt.

Ateneumissa kiinnostus kohdistui suomalaisten taiteilijoiden omakuviin. Kotona olin painiskellut muotokuvaharjoitelman kanssa. Tosin ratkaisua ei kuvalliseen haasteeseni näyttelystä suoranaisesti löytynyt, mutta ainakin sata hyvää esimerkkiä kyllä. Elga Sesemannin teoksessa viehättivät värit ja palettiveitsen reipas jälki.


Löysinpä Ateneumin seinältä kuvataideopinnoissa esittelemäni naistaiteilija Sigrid Schaumanin teoksen Maisema Pariisista, vuodelta 1910.


Kaapelitehtaalla oli mahdollisuus saada katsaus nykytaiteesta. Teos 2020 myyntinäyttelyssä oli esillä kuvanveistoa, grafiikkaa, maalauksia. Ihastuin Pekka Parviaisen isoon maalaukseen Messenger, vuodelta 2019. Siinä temperavärit loivat kivan utuisen väripinnan.


Hilpeyttä herätti Kaija Poijulan veistos Coma Berenices, vuodelta 2018. Se oli toteutettu kekseliäästi pellavavyyhdeistä, metallista ja puulesteistä. Valtion taideteostoimikunta oli ostanut teoksen kokoelmiinsa.


Amos Rex esitteli taidetta ja visuaalista kulttuuria nuorilta. Generation 2020 näyttelyssä oli esillä valokuvia, maalauksia, sarjakuvia, installaatioita, videoita, veistoksia eri materiaaleista yli kahdeksaltakymmeneltä taiteen tekijältä.


Minua kosketti erityisesti teos, joka käsitteli syömishäiriötä. Taiteilijat käsittelivät aihetta videoiden ja valokuvien keinoin. Todellisia taidonnäytteitä olivat Juho Könkkölän paperista luodut ilmeikkäät origamihahmot. Venla Huhtisen kertakäyttömukeista muotoiltu lamppu, tuoli ja pöytä valokuvineen otti nerokkaasti kantaa merien saastumiseen ja kertakäyttökulttuuriin. Malin Gustafssonin pigmenttivedokset Routines 1 - 6 antoivat hauskan uuden näkökulman arjen rutiineihin. Näyttelyssä oli paljon ajatuksia herättävää nähtävää.




Didrichsenin taidemuseo Helsingin Kuusisaaressa oli minulle aivan uusi vierailukohde. Siellä oli esillä taiteilija Kuutti Lavosen 60-vuotisjuhlanäyttely, Aika ja ikuisuus. Nähtävänä oli grafiikkaa, maalauksia ja piirustuksia. Erityisesti ihailin Lavosen teosten taidokasta viivaa, joka toistui luontevasti niin pienessä kuin todella isossa mittakaavassa. Video taiteilijan litografiatyön valmistamisesta oli mielenkiintoinen. Kuvassa Kuutti Lavosen litografia Milory, vuodelta 2020.


Viimeisenä vierailukohteena oli Helsingin Taidehalli, jossa oli nähtävänä Anu Tuomisen näyttely Huomenna tänään on eilen. Se oli todellinen hyvän mielen näyttely. Vanhat esineet saivat uuden vitsikkään merkityksen, kun ne yhdistettiin käsityötekniikkaan uudella yllättävällä tavalla. Tuomisen taidetta luonnehditaan käsitetaiteeksi, jolle on ominaista järjestely ja uudet mielleyhtymät.



Museokorttia kannatti reissussa vinguttaa. Nyt olen alkuvuodesta ennättänyt nähdä jo yhtä monta taidenäyttelyä kuin viimevuonna yhteensä.



perjantai 31. tammikuuta 2020

Hurmaavat gobeliinit



Kävin kankaankudonnan kurssilaisten kanssa hankkimassa kipinää Suomen käsityön museolla. Kudotut kuvat näyttelyssä oli esillä tekstiilitaiteilijoiden Ariadna DonnerinSoile Hovilan, Aino Kajaniemen ja Inka Kivalon kuvakudoksia. Tilasin meille tunnin opastuksen ja niinpä saimme hyvän katsauksen tekstiilitaiteilijoiden erilaisista suunnittelumenetelmistä, valmistustekniikoista ja teoksista. 


Raija Manninen esittelee Soile Hovilan kuvvakudosta Vastakohtien  maailma V.

Ryhmästä kuului hurmioituneita huudahduksia opastetun kierroksen edetessä näyttelytilassa. Inka Kivalon tekstiileissä oli todella kauniita, herkkiä, herkullisia väripintoja. 



Aino Kajaniemen tekstiileissä väriskaala niukkeni, mustan, harmaan ja valkoisen lukuisiin vivahteisiin. Hänen tekstiileissä kuva-aiheet olivat herkkiä, kuvaten lapsuutta, lapsen mielikuvitusta ja ihmettelyä. 


Soile Hovilan gobeliinien aiheena oli luonnon kauneus. Niistä välittyi huoli ympäristön muuttumisesta ja tuhoutumisesta. Tekstiiliteoksissa minua ihastutti erityisesti taidokas valon kuvaaminen värilangoin ja vaihtelevin materiaalipinnoin.



Ariadna Donnerin seinätekstiilit ovat ei-esittäviä, ekspressiivisiä, täynnä voimakasvärisiä pintoja ja kuvioita. Videolta saimme tutustua hänen tapaansa työskennellä. Työn lähtökohtana on usein voimakas tunne, jota hän alkaa työstää kutoen. Isojen, lähes kolmemetristen, kuvakudosten valmistaminen vaatii tekijältään pitkäjännitteisyyttä. Tekstiileistä muodostuu taiteilijan päiväkirjoja, johon hän kirjoittaa elämänkulkuaan värein, kuvioin ja tekstuurein. 


Kuvakudoksia ehdin tarkastella kevään aikana useammastikin, sillä Kudotut kuvat näyttely on esillä Jyväskylässä Suomen käsityön museossa 4.1.-17.5.2020.


tiistai 31. joulukuuta 2019

Käsityökiintiö täytetty

Loppuvuosi kului huopavillan parissa. Käsityökoulun lapset tutustuivat tällä kertaa märkähuovutukseen. Nuoremmat työstivät kukin eri värisistä villoista A4-kokoa olevan huopalevyn. Siitä he valmistivat ommellen pienen lankapesän. Innostuin itsekin huovuttamaan. Pehmeää huopalevyä oli miellyttävää ommella ja muutama lahja niistä pukinapupaketiksi valmistuikin.




Tarvikevarastossani oli pala teollisesti valmistetua Green craft kierrätyshuopaa.  Se vaikutti herkulliselta muotoilla. Leikkasin muutaman koppa-aihion, A3-kokoa. Huovan pinta oli kuitenkin tiukkaa, joten ompelu ja kirjonta käsin vaati näppivoimaa, oikean paksuista lankaa ja teräväkärkistä neulaa. Naskali, oiva apuväline. 



Valmista tuli! Kiintiö käsitöissä on hetkeksi täyttynyt, mikä onkin sopivaa näin vuoden vaihtuessa.

perjantai 29. marraskuuta 2019

Mielenrauhaa virkaten

Ennen vanhaan naiset saattoivat neuloa sukkia ja lapasia kävellessäänkin, ettei aika mennyt hukkaan. Tiedä tarinan todenperäisyyttä? Minulla on syksyisessä käsilaukussa ollut tukupussissa virkkaustarpeet. Niinpä olen aina joutessani virkannut jotain pientä. Tyttären mustalle pikkupöydälle tein limen värisen pikkuliinan. Tilaajan toiveena oli tasainen pinta. Kivan keväinen liinasta tulikin.



Lähisuvun vanhimman kanssa viimeisiä hetkiä viettäessäni virkkasin aina muutaman pylpyrän. Virkkaaminen rauhoitti mieltä ja antoi luvan olla kotoisasti hiljaa sairaan unta valvoen. Kokosin kuviot väriläikäksi sairaalan karuun valkoiseen huoneeseen. Paljon olisi tehtävää hoitoympäristön viihtyisyyden lisäämiseksi!


Nyt joulun lähestyessä rauhalliset virkkaushetket ovat lyhentyneet. Työt ovat sen mukaisia, pieniä aikaansaannoksia marraskuun pimenevissä illoissa.



perjantai 11. lokakuuta 2019

Lahjoituksia

Työpaikkani kudontaryhmät ovat viime viikkoina saaneet iloita materiaalilahjoituksista. Toissaviikolla saimme värjättyä, kerrattua puuvillalankaa kymmenisen kiloa. Sitä voimme käyttää vaikka välikuteena tulevassa pohjalainenkilpikangas-sidoksisessa peitekankaassa. Tällä viikolla tulvi kutomoon valkaisemattomia ja valkaistuja pellavalankavyyhtejä kolme isoa laatikollista. Kaikki langat olivat siistejä, huolellisesti kuivissa tiloissa säilytettyjä. Nyt on lankaa kursseilla kudottaviin damastipöytäliinoihin sekä pyyhekankaisiin yllinkyllin.

Olen iloinen näistä lahjoituksista. Ne on saatu naisilta, joille käsityön tekeminen on ollut tärkeä osa arkea: työ, harrastus, huvi, tapa tavata tuttavia. Kiitos omaisille, jotka ovat nähneet käsityön arvokkaana.

Emme aio jäädä kudontaryhmissä kädettömiksi materiaalirunsauden keskellä. Suunnitelmissa on jalostaa lankoja uusiksi lahjoiksi. Laitetaan hyvä kiertämään.

Tämän viikon loistokeksintö liittyy myös lahjoituksiin. Pari vuotta sitten sain nivaskan käyttämättömiä ruskeita nahkahanskoja. Ne olivat olleet turhakkeena, käyttämättömänä kätensä menettäneen sotaveteraanin vaatekomeron hyllyllä.

Käsityökoululaisten aloittaessa huovutustöitään, mietin taas kerran, miten suojata pieniä huovuttavia sormia? Huovutusneulan karkeat väkäset tekevät ilkeän haavan sormeen lähes joka kerta, vaikka miten asiaa yrittäisi ennakoida. Yhtäkkiää muistin saamani lahjoitushanskat. Leikkasin sormiosista irralliset nahkatupit huovuttajien peukaloita ja etusormia turvaamaan. Konsti toimi hyvin. Kiitos kuuluu hanskojen lahjoittajalle.






maanantai 7. lokakuuta 2019

Pieniä aikaansaannoksia

Kuulin, että joku tarvitsee ikkunaverhoja. Niinpä päätin koota varastoon kertyneet verhot. Löytyihän niitä kymmenkunta. Kuvasin ne ja mittasin. Ajoin kuvat pilvipalveluun. Samaiseen tiedostoon lisäsin kuvia muista kodin käyttämättömistä esineistä. Jaoin kansion lähimmille tutuille näin aluksi. Nettikirppis on kohteena sitten paremmalla ajalla.

Alla on kuva pienistä hedelmäisiä magneeteista. Kivoja tehdä, kun valmistuvat nopeasti.



maanantai 30. syyskuuta 2019

Halloweenvirkkausta

Syksyn vuotuisjuhla halloween lähestyy. Piti kokeilla, miten Novitan Hohde -lanka taipuu veikeäksi hämähäkiksi. Pikku kurpitsa sopii aloittelijalle helpoksi hedelmävirkkaukseksi.




keskiviikko 21. elokuuta 2019

Kesäisiä luonnonvärejä

Parin viikon ajan takapihan terassi oli vallattuna värjäyskäyttöön. Puretin erityyppiset langat omissa liemissään etukäteen. Näin saatoin samassa väripadassa kuumentaa erilaisia lankoja yhtäaikaa. Villalankojen puretusliemessä oli alunaa ja viinikiveä, pellava- ja juuttilankojen liemessä tanniinia, alunaa ja ripaus soodaa.

Loppukesän värikasveiksi löytyi pietaryrttiä ja samettikukkaa. Ja mitäkös muuta väriä niistä saa kuin vaaleankeltaista, tummankeltaista, ruskeankeltaista, kellanruskeaa, vihreänkeltaista ja kellanvihreää. En erityisesti pidä keltaisesta, luonnonväreillä värjätty lanka kuitenkin lumoaa aina.


Riihivilla Oy:stä tilasin krappijuurta. Liotin sitä vedessä yön yli ja keitin reilun tunnin. Väriliemestä tuli todella voimakas. Väriainetta oli liemessä yhtäpaljon kuin halusin värjätä lankaa, 1:1. Siivilöin liemestä juurimurut talteen. Saatoin käyttää muhjua jälkivärjäysliemessä, jolla värjäsin käytännössä lankaa toisen mokoman.


Kesällä tuli pidettyä workshop-tapaaminen kasvien kontaktipainannan merkeissä. Lopputulos villakankaalle on tosi herkullinen. Tätä pitää treenata lisää.


maanantai 8. heinäkuuta 2019

Uudenlaista

Lomamatkalla tuli vihdoin käytyä Espoon modernintaiteen museo EMMA:ssa. Siellä oli esillä näyttely Interwoven-Yhteen kudotut, johon oli koottu uudella tavalla toteutettua tekstiilitaidetta.

Hanna-Kaisa Korolaisen tuftatut ja karstatut, ryijymäiset taidetekstiilit yhdistivät kiinnostavasti vanhaa aivan uuteen. Timo Vaittisen teknisistä kankaista ommellut tekstiiliteokset olivat kiinnostavia väri-muoto -tutkielmia. Kustaa Saksi oli toteuttanut jaquardkoneella kudottuja moderneja gobeliineja.

Hanna-Kaisa Korolainen: Aapisryijy, Tähti-tyyny, Liekki-tyyny, Tiikeriaurinko-ryijy.

Timo Vaittinen: Dream team.

Kustaa Saksi: Verso.

Kummallisin oli Bella Runen painettujen huivien teos, johon oli yhdistettävissä kännykkään ladattava sovellus, joka antoi katsojalle mahdollisuuden tuottaa lisättyä todellisuutta teokseen. Niinpä huivit syttyivät palamaan, luodit vinkuivat tai katsoja pystyi klikkaamaan ruusunkukkia teoksiin -vaatii hieman lisää tarkastelua avautuakseen.

Bella Rune: Kaikki toistuvat kuviot tahtovat täyttää ihan koko maailman: Huivit vievät viestiä.  

Yksinkertainen oli jälleen kaunista. Pia Männikön kevyet mustavalkoharmaat teokset olivat todella ajatuksia herättäviä ja kiinnostavia katsella. Oliko teoksessa ihmisiä vai maisema, miten se muuttui ja miksi? Pelkistetysti värin, muotojen ja langan kauneutta saattoi ihailla Bella Runen värjätyistä silkkimohairlangoista luomissa teoksissa.

Pia Männikkö: I am a Mountain II.

Bella Rune: Oral Offset Oculus.

lauantai 29. kesäkuuta 2019

Museomatka

Eilen tie vei Rautalammelle neulekoneen jousien ja painojen hakumatkalle. Olin saanut vinkin, että paikkakunnalla on esillä näyttely Ystäväni Reidar Särestöniemi. Kiva juttu, matkaseurasta ei tullut pulaa.

Näyttely oli Rautalammin museossa. Usein pienempien paikkakuntien museot on sullottu muusta julkisesta käytöstä poistettuihin tiloihin. Olin yllättynyt, kun Rautalammella museo olikin arvokkaan näköinen hieman jugendhenkinen rakennus keskellä kylää, järven rannalla. Museovirkailijalta sain kuulla, että talo oli rakennettu jo lähtökohtaisesti museoksi vuonna 1938. Se oli lahja kauppaneuvos Heikki Peuralta vaimolleen Aina Peuralle. Romanttinen tarina.

Särestöniemen näyttely toi kiinnostavasti esiin taiteilijan henkilöhistoriaa ja suomalaista mentaliteettihistoriaa. Videohaastattelu valotti taiteilijan teosten syntytapaa. Nähtävänä olevista teoksista maalaukset olivat ominta ihailtavaa Särestöniemeä, rosoista maalipintaa, väriä hennosti ja ronskisti.

Museokaupasta ostin mukaani tosi kauniin ja taidokkaasti valmistetun puuesineen, katajaisen hakaneulan.










torstai 6. kesäkuuta 2019

Inspistä

Inspis-ryhmän naiset kokoontuivat kevään ajan torstaisin käsityön pariin. Pääteemana työskentelyssä oli kierrätys. Ryhmä ompeli kierrätyskankaista mm. pehmoleluja, kierrätyslangasta solmittiin makrameetöitä, paperimassasta muotoiltiin hauskat kanaveistokset ja puutarhan ötökät saivat omat hotellit.


Paljon tuli tarinoitua työn lomassa, mukavaa oli. Päättäjäiskukatkin olivat kierrätystä: euron globeliat istutettuina maitopurkkiin ja saumuroitu pyöreä kangas purkin peittona. Työvuosi on päätöksessään, edessä inspiroiva kesäaika.




torstai 23. toukokuuta 2019

Neulekone ysäriltä

Nyt on ilmassa kihelmöivää historian havinaa. Kaivoin työpaikan komerosta Neulurin. Osat näyttivät löytyvän ehkä toistakymmentävuotta laatikossa olleeseen koneeseen. Putsasin ja rasvasin neulatason, urat ja kelkat. Löytyi langalle kerinlaite. Punnukset ja kynsipainot sensijaan olivat hävinneet, isoäiti olisi sanonut, että putupaska on vienyt. Pitääpä kaivaa naftaliinista vielä vanhojen koneneulontakurssien ohjelmat. Niiden kautta pääsee nostalgisiin 90-luvun tunnelmiin.


sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Ötökkähotelli

Yle 1:n Aamuteeveessä oli taannoin hauska juttu puutarhan pölyttäjähyönteisille rakennettavasta suojapaikasta. Päätin valmistaa kokeeksi oman ötökkähotellin. Netistä löytyi varsin hyvin kuvia eri muotoisista, kokoisista ja sisältöisistä rakennelmista. Ohjeitakin sen rakentamiseen löytyi esimerkiksi Hyvinkään kaupungin sivustolta.  Kokemusperäistä tietoa hyönteisasumuksen rakentamisesta sain puutarhanhoidosta innostuneelta kansalaisopiston kurssilaiselta. Rakennelma on hyvä olla luonnonmateriaaleista, jotta niistä ei erittyisi kemikaalien hajua. Siinä pitää olla räystäs, ettei vesi huuhtele sisustusta. Puihin porattujen reikien etäisyys tulee olla yli 2 cm. Reikien tulisi olla syviä, jotta öttiäinen pääsee riittävän syvälle turvaan. Rakennuksessa tulisi olla takaseinä lämmöneristeenä. Hotellirunko valmistuikin kätevästi Vattipajassa jätelaudasta.

Rakennelman sisustuksen hankkiminen oli oma kiva haasteensa. Yhden sunnuntaisen ulkoilun tein rannalle, josta keräsin säkillisen onttoja järviruokoja. Pajuja, jäkälää ja harmaantuneita puunoksia olin kerännyt aiemmin maanomistajan luvalla metsästä. Käpyjä oli jäänyt laatikollinen syyskranssitarpeista. Lisää mettänroskia tuli keräiltyä.


Ötökkähotellin sisustaminen oli kiinnostava sommittelutehtävä. Rakennusmoduleina toimivat oivasti maitopurkinpohjat, joihin oksat ja ruoot sattoi niputtaa. Väliin erilaisia pintarakennetta jäkälästä, pellavahahtuvasta, tuohesta. Päälle nidoin kanaverkon pitämään sisustuselementit paikoillaan ja estämään lintuja varastamasta niitä pesätarvikkeiksi. Rakennus on hyvä kiinnittää noin metrin korkeudelle, lempeästi puurungon ympäri esimerkiksi sisalnarulla. Ötökkähotellin valmistaminen on hauskaa puuhaa, vaikka koko perheen voimin.





perjantai 5. huhtikuuta 2019

Pääsiäiskouhotusta

En taipunut käyttämään hittiohjeen mukaisesti sokerilientä ja vessapaperia pääsiäismunien askarteluun. Tällä kertaa valmistin paperimassan veteenliukenevista paperirullista, tilkasta liimaa ja lusikallisesta liisterijauhetta. Opettajan työn perusvaruste, ilmapallopumppu, oli taas tarpeen pienien vesi-ilmapallojen täyttämisessä. Lasiset hillopurkit toimivat tukevana alustana palloille. Pallon päälystäminen massalla sujui helposti.

Lopun paperimassan käytin pienen helistimen muotoiluun. Sen ytimeksi laitoin folioon käärityn, kivitäytteisen yllätyslelukuoren. Niitä varmaan taas ilmestyy pääsiäisenä kotien lattioille jalkapohjia kutkuttelemaan.


lauantai 16. maaliskuuta 2019

Pientä kivaa ompelua

Valmistelin Inspis-ryhmälle pieniä ompelutäkyjä. Pääpantojen valmistamiseen voi näppärästi hyödyntää vanhat t-paidat ja neulekangasjämät. Kuvassa on kolme erilaista mallia.


keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

Kulttuurihiihtelyä

Hiihtolomalla oli aikaa käydä katsomassa Helsingin menoja. Keskuskirjasto Oodi oli huikea rakennus ulkoa ja sisältä. Erilaisille aktiviteeteille oli rakennettu omia tiloja, oli kahvila, lasten leikkitila, kokoustilat, lasikuutiot opiskeluun, oleilurappuset ja tietysti kirjasali.  Erityisesti kaupunkiverstas oli mahtava. Kaupunkilaisten käytettävissä oli mitä erilaisimpia digihärpäkkeitä tabletteja, leikkureita, 3 D-printtereitä, isoja tulostimia, kirjovia ompelukoneita ja laserleikkureita. Saumuria oli parhaillaan käyttämässä kolme nuorta miestä. Vaatteiden kaavoja leikattiin. Vastaavia toiminnanpaikkoja soisi muuallekin Suomeen.





Designmuseon näyttely esitteli muotoiluguru Josef Frankin elämänvaiheita ja tuotantoa. Mielenkiintoisista fantasiatalojen suunnitelmista oli tehty kolmiulotteisia mallinnoksia. Nähtävänä oli paljon erilaisia tuoleja ja sisustuskankaita, joissa luonto on ollut innoittajana. Tinkimätön uudistaja.



Suomen kansallismuseo on aina nähtävyys jo itsessään. Tällä kertaa menin sinne erityisesti katsomaan näyttelyä Japanese Design Today 100. Nähtävänä oli tuotteita eri elämän alueilta, koneista astioihin ja tekstiileihin. On ihailtavaa, miten tuotteista huokuu japanilainen kulttuuri ja muotokieli, niin selkeää, pikkutarkkaa ja nerokasta. Alla on kuva mekosta, joka laskostuu kuin origami.