Oppia ikä kaikki

Kiva kirjontakurssi päättyi tänään. Tärkein oppi opettajalle oli kaksi viivaa.

Yksinkertainen mittausväline niin nuoremmalle kuin vanhemmalle siistin jäljen aikaansaamiseen. Kas tässä aiheeseen liittyvä kuva.

Nyt tarkkasilmäinen voi kummastella virheellistä työotetta. Ohjekirjoista ja sivustoilta löytyy ainakin kaksi erilaista työtapaa. Kurssilaisilta löytyi vielä lisää näppäriä käytännön otteita. Onko se niin tarkkaa, jos lopputulos on hyvä?

Oli minullakin lisäniksi siistien pykäpistojen tekoon. Jaan sen tähän nyt enkä odota viittäkymmentä vuotta. 

Tekemistä kerrakseen

Syyskauden käsityökursseihin on mahtunut monenmoista. Käsityökoululaisten kanssa on tullut valmistettua muunmuassa halloweenkummituksia, tehty mosaiikkitöitä, valokuvia on siirretty tyynyliinoihin, kudottu ympyrää hulavanteeseen ja paukutettu naulatauluja. Ensiviikolla pienimpien tonttuverannatkin valmistuvat virittämään joulutunnelmaa. Kurinalaisin työ niin lapsilla kuin aikuisilla on ollut karkkikuusen askartelu. Rasiallisesta karkkia kun ei saa liimattua kunnon joulupuuta, mikäli kuormasta syö enemmän kuin kaksi karkkia.

Nostalgiaakin on tekemisiin mahtunut. Eräänä raikkaana aamuna lähdimme Inspis-ryhmän kanssa keräämään pajuja. Puuhailu pikku pakkassäässä oli varsin virkistävää. Pajuinnostus oli kuumimmillaan siinä vuosituhannen vaihteessa. Vanhat muistiinpanot, ohjeet ja mallityöt tuli kaivettua naftaliinista. Hyvin taipui paju talvivalojen kehikoksi ja joulukoristeiksi. Kuvassa pajutähtien alla on Puulan Manuellista ostettu ihana pajuliina.

Koekeittiöstä

Toisinaan sitä innostuu tutkimaan kiireen keskellä ehkä ei niin tarpeellisia asioita. Viime kirjontakurssilla puhe eksyi vanhoihin virkattuihin pitseihin ja niiden käyttöön. Kellastuneille pitseille ehdotettiin valkaisuun vanhankansan piimäliotusta ja myös värjäystä. Toimivia ratkaisuja kyllä.

Päätin tehdä pienen testin käsityön koekeittiössä. Maltoin leikata vanhasta pitsistä palat, joita liottelin toista Pore-saippualiuoksessa ja toista sappisaippualiuoksessa. Lisäksi käsittelin toista testipalaa saippuavaahdolla ja toisen pesin lähinnä runsaan hajusteen takia vielä nestemäisellä pesuaineella. Vanha kutojatuttuni oli jälleen oikeassa, Pore-saippua oli testin tehokkain valkaisija.

Kirjontahaasteita

Vihdoinkin kirjontaa. Kurssi aloitettiin hypistellen virikkeeksi erilaisia kirjontatöitä. Tarkasteltiin kuvioita, tunnistettiin pistoja ja jutusteltiin kuvion jäljentämisestä. Tarkoituksenani oli johdattaa seuraavaksi tulevan kurssityön ideointiin, jotakin helppoa, perinteistä tai modernia. Olikin yllätys, kun yksi jos toinen kurssilainen alkoi vuorotellen nostaa laukustaan kangaskääröjä. Mitä aarteita niistä paljastuikaan? Löytyi roskikselta pelastettuja edusliinoja, mummon kesken jäänyt villakirjottu peitto, tädin melkein valmis kukkapöytäliina ja suvun kastemekko odottaen nimikirjailuja.  Ihania vanhoja käsitöitä!

Voihan video

Virittäytyminen syksyn käsitöiden suunnitteluun alkoi melko somepainotteisesti. On tullut selailtua ideoita blogeista ja Pinterestistä, mutta erityisesti olen kahlannut läpi YouTuben käsityövideoita. En ole kovin vakuuttunut ajankäyttöni hyötysuhteesta. Veikkaan, että noin 15:sta videosta vain kolmea voisin käyttää osana opetusta. Videot ovat usein huonolaatuisia. Niissä puhutaan liikaa ja liian pitkään, esitellään erilaista välineistöä liikaa, töiden yhtä toteutusvaihetta on kuvattu liian pitkään. Moni ohje iskostuisi tajuntaan yksinkertaisesti kuvan sekä lyhyiden ja ytimekkäiden tekstien avulla.

Videoiden käyttö on kuitenkin muotia mitä ilmeisimmin. Juuri päättyneillä Vapaan sivistystyön päivillä viiden puhujan esityksessä kolmella oli yksi tai useampi video elävöittämässä esitystä. Viime viikolla sähköpostiini tuli kaksi mainosta videoiden opetuskäytön koulutuksesta. Ei kun astu virtaan siis. Todennäköisesti blogissani on upotettuna elävää kuvaa jo ensi vuonna.

Kivaa kesäpuuhaa

Kesälomalla toteutin talvella kehkeytyneen haaveen ison räsymaton kutomisesta. Varasin kudonta-ajan Puulan Manuellin 185 cm leveisiin metallipuihin. Kuteita 2,5 metriseen mattoon laskin tarvitsevani noin 8 kg. Ei muuta kun nukerin tekoon. Suopursu-aiheiseen ikkunaverhoon sopivia lakana- ja verhokankaita löytyikin komerosta.

Ensin tein kudetta kangasta repien. Reunojen käännöskohtia pyöristin saksilla. Kankaan reunasta irtoavat langat hidastivat kuitenkin kerimistä liiaksi. Seuraavaksi kokeilin kuteen leikkaamista laskostetusta kankaasta. Se osoittautui varsin nopeaksi työtavaksi. Kääntymiskohdissa täytyi kankaan ylä- ja alareuna leikata tarkasti lomittain, jotta kude ei katkennut lyhyiksi pätkiksi. Keriminen sujui vaivattomasti.

Kangaskuteiden lisänä käytin matossa trikoo- ja eko-ontelokudetta. Kolmella sukkulalla yhtäaikaa kutoen matto säilyi reunoiltaan tasaisena ja väriratojen liuutus oli helppoa. Räsymaton kutomisessa kirjava kangaskude toi hauskaa yllätyksellisyyttä työhön.

Ison maton valmistamiseen kului yksi päivä suunnitteluun ja valmisteluun sekä kolme päivää kutomiseen että rupatteluun. Viimeistely hevosenhäntäsolmuja tehden sujui yhdessä illassa kesälomaa makustellen.

Taidetta ja hellettä

Vuotuinen kesäretki Suomen kansallismaisemassa Punkaharjulla tuli tehtyä varsin ihanassa hellesäässä. Luston vanhalla asemalla oli nähtävänä kiva taidenäyttely. Mielennäkymiksi jäivät erityisesti lasitaiteilija Katja Rauhamäen tunteellinen tilateos, Nanna Suden isot kerrokselliset öljyväriteokset sekä ilahduttavat eläinaiheiset maalaukset Päivi Latvalalta. Miina Äkkijyrkän vasikka-aiheisia pronssiveistoksia näin ensikertaa minikoossa! Kansallisromanttinen asemarakennus on oivallinen kesämatkaajan tutustumiskohde.

Värikästä on!

Maalauksen opintojakso alkoi Keski-Palokan koululla. Tilat yllättivät. Koulu oli täynnä väriä. Kuvataiteilija Pertti Karjalainen, kurssiopettajamme, oli saanut olla mukana rakentamassa kodikasta tunnelmaa. Seinille oli tarkkaan harkiten  sijoitettu oppilaiden yhteisprojekteissa valmistamia teoksia. Kaikilla kytävillä oli hauskoja naulakkomaalauksia.  Erääseen aulaan oli rakenteilla oppilaiden maalaamin sermein erotettu lukutila. Ruokalan seinillä oli parimetrisiä maalauksia aiheena maatilan eläimet, talvi, syysmetsä ja vuodenaikojen juhlapöytä. Hauskoja olivat myös lasten kuvataiteen tutkielmat Suomen presidenteistä, teokset oli sijoitettu rohkeasti ruokalan seinälle.

Me aikuiset saimme kurssin alkajaisiksi pienryhmissä valmistettavan lämmittelytehtävän. Materiaalina oli puretun paperimosaiikkityön kirjavat pahvit, erilaiset paperit, löydöt paperiroskiksesta ja maali. Tehtävänä oli valmistaa tilateos värikkään koulun tilaan. Lämmin kesäpäivä johdatteli ryhmämme ulos rakentamaan puuta, josta tulikin lopulta veistoksellinen kukka skeittilautoineen.

Vaeltelua

Yläkaupungin yö -vuotuistapahtumassa tuli vaellettua, kiireettömästi, ilman etukäteissuunnitelmaa. Askel vei tauon jälkeen Taidemuseon näyttelyyn Generation. Se esitteli nuorten 15-23 -vuotiaiden taiteilijoiden hyvin eri tekniikoilla toteutettuja teoksia. Mielenkiintoni kohdistui erityisesti metallijätteestä hitsattuihin hyönteisiin museon seinällä. Yhtaikaa viehättäviä ja luotaantyöntäviä.

Alina Lampinen: Päättymätön vaellus. Metalli.

Miniatyyrien maailma ihmetyttää myös aina. Kuinka paljon pienoismallien valmistaminen vaatiikaan tarkkuutta ja pitkäjännitteisyyttä!

Emmi Kataja: Pieniä havaintoja. Miniatyyri.

Huippukokemus illassa oli Rinneradion esiintyminen Jyväskylän kaupunginkirkossa. Jo pelkästään ambient-musiikin kuuleminen olisi ollut riittävää. Breaking the Silence oli kuitenkin kokonaisvaltaisesti mukaansaottava musiikki-, video- ja valoesitys. Taidekokemus vie pohtimaan teoksen nimen ja tapahtumapaikan moniulotteisia yhteyksiä.

Ei koskaan

Ei koskaan ole ollut näin kiireistä huhtikuuta. Aikuisten taito- ja taideaineiden kurssit loppuivat taas yllättävän nopeasti. Kevätnäyttelytkin jo onnistuneesti rakennettiin ja purettiin. Oma kuvataiteen opiskelu päättyi.

Opintojen loppuhuipennuksena oli plastisen muotoilun opintojakso Kirsi Tapperin opastamana. Kauhistuin kymmenen kilon saviköntsän ilmestymisestä eteen työstettäväksi. Olin ohjannut savitöiden valmistusta viimeksi kaksikymmentä vuotta sitten ja todennut, että riitti, tätä ei koskaan enää.

Nyt yllätin itseni innostumalla rintakuvan työstämisestä. Savi tuntui mukavalta käsissä ja muotoutui ihanasti. Päätin tehdä työn ronskilla otteella.  Eihän tekemisen tarvitse olla ryppyotsaista, aina. Lopputulemana oli kesäpihan Neiti Kesäheinä.

Kivan kokemuksen myötä Käsityökoulun opinto-ohjelmassa on nyt keramiikka. Ensimmäiset innostuneet saventyöstötunnit ryhmillä ovat takana ja paistikkaat valmiina uuniin. Ei koskaan kannata sanoa ei koskaan.

Näyttelyvirkistelyjä

Lomaviikolla tuli käytyä maalikylän näyttelyissä. Designmuseossa oli paljon nähtävää suomalaisen muotoilun historiasta ja nykypäivän muotoilusta esimerkiksi hoitoympäristöön. Aivan uutta näkökulmaa antoi California: Designing freedom. Näyttely esitteli kalifornialaista muotoilua yksilönvapautta korostavana ajattelutapana. Mieleenpainuvimpia olivat kertomukset autotalleissa luoduista tuotteista esimerkiksi barbiesta, hulavanteesta ja frisbeestä.



Ateneumissa oli esillä Suomen taiteen klassikkoteoksia vuosilta 1809 -1970. Taulut olivat ripustettuina vieriviereen teemoiteltuna aikakauden tapahtumien tai ilmiöiden mukaisesti. Tuli nähtyä monta teosta, joita oli voinut ennen tarkastella vain kirjojen sivuilta tai nettikokoelmista.

Suomen käsityön museon näyttelyyn Jyväskylässä ennättää pistäytyä uudelleenkin ennen hutikuun puoltaväliä. Pistot näyttelyssä on esillä tosi upeita teoksia Ulla Pohjolalta. Luonto, vanhat esineet ja ja taidokas kirjontatekniikka yhdistyvät teoksissa puhutellen katsojaa. Kuvassa teos Kevään korvilla.

Isosti

Oli hauska testata vanhaa tuttua tekniikkaa isossa mittakaavassa. Komerosta löytyi 30 vuotta vanha musta glitterneuloskangas. Kaksi parimetristä suikaletta ompelin putkiksi. Täytin ne uusiokäyttöön pestyllä tyynytäytteellä. Kierrätys aikaansai syyn työhuoneen imurointiin. Isot hupaisat pötkylät taipuivat kankeasti isoon kruunusolmuun. Syntyi varsin muhkea käärmemäinen tyyny. 

Tuokkonen ja rove

Kiva idea käsityötunnille löytyikin ohimennen eteisen hyllyltä. Vanha söpö tuohituokkonen tarjosi nerokkaan muotonsa huopalevylle.

Kekeä

Työhuone on ollut siivottavana jo kuukauden. Viimetippaan jäi, viimeisiä laatikostoja järjestelin, vielä vieraiden saavuttua. Ihmetystä herättivät erityisesti pikku laatikoiden, pussien, purkkien, korkkien ja muovien säilyttely. Kysymys kuului: Pitäisikö olla huolissaan? Osan kierrätysmateriaalista pakkasin suosiolla autoni perään siirrettäväksi työpaikkakäyttöön.

Vieraat mahtuivat majoittumaan viikonlopuksi. Perävalojen hälvettyä aloinkin suunnitella työviikon lasten käsityökoulun askarteluja, välityön aiheena helmikuinen ystävänpäivä. Sydän-muodon ajattelin ensin toteuttaa neulahuovuttaen. Pienimpien lasten kanssa neulojen käyttö kuitenkin arvelutti.

Jääkaapissani oli säilytyksessä hieman pellavapaperimassaa. Päätinkin toteuttaa sydämet siitä. Harmillisesti piparkakkumuotit olivat jääneet käsityökoulun varastoon huovutuksen työtehtäviin. Niinpä pitikin miettiä muotti kotikonstein, mutta mistä? Auton perään viedyt, parjatut muoviset purnukat tulivatkin nyt tarpeeseen. Sydänmuotti valmistui tosi kätevästi muovirasian pohjasta. Kekemateriaalista tietenkin!

Plastista meneillään

Risuja ja terävä puukko, aiheena talventörröttäjiä. Niinpä kului veistellen yksi plastisen muotoilun viikonloppu Kirsi Tapperin opastuksella. Ei ihan itselleni tutuin työtapa, mutta hauskaa oli. Kotiin uunin kupeeseen veistos mahtuu muiden ihmeteltäväksi. 

Seuraava työ olikin paperimassan muotoilua. Omaan työhöni muovautui aiheeksi kaninäyttelyn ihastuttava jännittynyt kääpiöjänis, joka kasvoi metsäjäniksen mittoihin veistoksena. Väritys ja jalusta vielä lemmikiltä puuttuvat. Kivassa porukassa työskentely oli taas virkistävää ja toistenkin tekemisestä oppi paljon. Viikonlopun tuloksena pöllö, kissa, vasikka, kauris, gekko, pingviini, kilpikonna, jänis ja useamman sorttinenkin lintu jäivät asuttamaan koulun varastoa.