Opintojen loppuhuipennuksena oli plastisen muotoilun opintojakso Kirsi Tapperin opastamana. Kauhistuin kymmenen kilon saviköntsän ilmestymisestä eteen työstettäväksi. Olin ohjannut savitöiden valmistusta viimeksi kaksikymmentä vuotta sitten ja todennut, että riitti, tätä ei koskaan enää.
Nyt yllätin itseni innostumalla rintakuvan työstämisestä. Savi tuntui mukavalta käsissä ja muotoutui ihanasti. Päätin tehdä työn ronskilla otteella. Eihän tekemisen tarvitse olla ryppyotsaista, aina. Lopputulemana oli kesäpihan Neiti Kesäheinä.
Kivan kokemuksen myötä Käsityökoulun opinto-ohjelmassa on nyt keramiikka. Ensimmäiset innostuneet saventyöstötunnit ryhmillä ovat takana ja paistikkaat valmiina uuniin. Ei koskaan kannata sanoa ei koskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti