Turussa maakrapua hämmästytti erityisesti vanhat, kookkaat purjealukset, joita oli rantautunut lähes satakunta Aurajoen varrelle Tall Ships Races-tapahtumaan. Mutta hämmästytti se taidekin. WAMissa oli esillä yhdysvaltalaisen Jacob Hashimoton teoksia, jotka olivat uskomattoman pikkutarkkoja, isotöisiä, kauniita leijamaisia teoksia. Nykytaidetta oli esillä Ars Goes Logomo -näyttelyssä. Taas vierähti pari tuntia ihmetellen. Erityisesti ilahdutti nähdä Osmo Rauhalan, Tommi Toijan sekä färsaarelaisen Rannva Kunoyn teoksia. Nanna Suden taito käyttää värejä on upeaa!
Matka jatkui Turun pienen saaristoreitin kautta Raumalle. Sää suosi kulkijaa. Pitsiviikot olivat alkamassa verkkaisesti.
Oli mielenkiintoista tutustua Vanhaan Raumaan, Unescon maailmanperintökohteeseen. Todella viehättävä miljöö! Alueen puutalot ovat hyvin ylläpidettyjä, yksilöllisiä, niissä on paljon erilaisia kauniita yksityiskohtia katseltavaksi. Talot ovat asuttuja, niissä on pieniä myymälöitä, kahviloita ja taidegallerioita. Erityisen kiinnostavaa oli mahdollisuus kurkistaa yksityisten perheiden avoimiin pihoihin, joissa vanhat pensasistutukset ja perennat loivat tunnelmaa. Eräs isäntä kertoi tarinaa puutarhastaan. Useassa pihassa oli järjestetty kiva pihakirppis.
Merimiehen kotimuseo Kirstissä pystyi saamaan käsitystä siitä, miten tiiviisti ja vaatimattomasti perheet ennen asuivat. Kirstin rakennukset ovat 1700- ja 1800-luvulta ja sisustus 1900-luvulta. Käsityö näkyi tekstiileissä nyplättyinä pitseinä, kudottuina verhoina, sängynpeitteinä, seinävaatteina ja mattoina. Lapsille oli järjestetty oma elämyksellinen tutustumispeli museokodin esineisiin.
Rauman merimuseo on erikoismuseo, jossa saa kattavan kuvan suomalaisen merenkulun historiasta nykypäivään. Museokäynnistä jäi erityisesti mieleen kuvaukset merimiesten työn vaarallisuudesta purjealusten aikaan. Hauskojakin kuvakokoelmia oli nähtävillä erilaisista laivakoirista, -kissoista ja -apinoista sekä sioista, joita pidettiin lemmikkeinä aina jouluateriaan saakka. Nykyaikaisen laivan ohjausta saattoi kokeilla turvallisesti simulaattorissa. Testailun seurauksena kapteenia keinutti museon lattialla jonkin aikaa satamaan pääsyn jälkeen.
Merimiesten käsityötaitoja oli museossa esillä odottamaani niukemmin. Näkyi kyllä jotakin, pujoteltuja köysimattoja, laivojen pienoismalleja, keulakuvien historiaa ja mermiesarkkuja. Purjeiden korjaustaidosta oli mielenkiintoinen esittely, josta jäi mieleen kaulassa kannettava nahkainen neularasia sekä ompelun apuväline, purjehanska. Tatuoinnille oli omistettu myös oma vitriininsä.
Huolimatta näyttelyväsymyksestä oli kotimatkalla pakko poiketa Nuutajärven lasikylään. Hiukka ennen sulkemisaikaa ennätin piipahtaa pikkumyymälään. Yllätin itseni ihailemasta lasista valmistettuja esineitä, jotka olivat yksinkertaisesti, niin kauniita katsella. Lopulta mukaani kotiin lähti kuitenkin käyttöesine, vaaleanpunainen iso puhallettu kannu. Seuraavaan Nuutajärven vierailukertaan jäivät niin lasinpuhalluksen työnäytökset kuin lasimuseoon, keramiikka- ja metallipajoihin tutustuminen.
Näistä lomaelämyksistä riittää sulateltavaa.
