Värjäystaitojen päivitystä

Viikonloppu vierähti Jyväskylän kansalaisopiston värjäyskurssilla. Innostuin jälleen shiborista. Puuvillaiseen ohueen kangaskaitaleeseen solmin muutamia puuhelmiä kamosage-solmuin. Kangas pääsi kylpyyn mustaan dylonliemeen. Ensin kankaasta tuli kaunis yönsininen, lopputulos värjäyksestä oli tasaisen musta. Puuhelmisolmujen alta tuli esiin harmaita ympyröitä ja neliöitä.

Olin varannut mukaani kaksi puolipellavaista huivikangasta. Toiseen halusin värjätä vesikuvioita, arashi shibori -tekniikalla. Pyöräytin kankaan muoviputken ympäri ja solmin tiukasti kiinni ohuella matonkuteella viiden sentin välein. Tämän jälkeen painoin kankaan kurttuun putken alaosaan ja hiukan kääntelin sitä vaakasuunnassa eri kohdista. 

Toisen neliönmuotoisen puolipellavakankaan taittelin symmetrisesti. Lopuksi solmin kangaspatukan tiukasti kahden kolmionmuotoisen puupalikkan väliin sekä kankaan loppuosan kahdesta kohtaa.

Jauhemaisten reaktiivivärien käyttötaitoa minun olikin syytä päivittää. Väriaineiden sekoittamissuhteilla sekä apuaineiden laskemisella minun ei ollut tarvinnut päätäni pariinkymmeneen vuoteen vaivata. Itse värjääminen, moninaisine kuumennusvaiheineen, oli lähes täysin huuhtoutunut muistista. 

Paljon opin myös muiden kurssilaisten hienoista värjäyksistä. Moni tuunasi kirpputorilta löytämiään vaatteita tai uudisti kodin vaatekaapeista löytyviä puseroita, kauluspaitoja, trikoomekkoja, sukkia, villahaalareita ja farkkuja. Kurssi oli varsin antoisa.

Helppoa mikrovärjäystä. Vein kurssille lankakorissa vuosia pyörineet tunkkaisenväriset villalangat. Ne värjäsin happoväreillä hieman pirteämmiksi.

Vuoritkin kiertoon

Yhdessä kesässä sain taas kulutettua loppuun keinonahkaisen olkalaukun. Tekokuituinen vuori vetoketjutaskuineen sen sijaan jäi ehjäksi. 

Kymmenen vuotta sitten maltoin ostaa mustan nahkaisen olkalaukun Helsingin reissulta. Laukku oli edelleen pinnaltaan hyvä, mutta vuori on täysin hajonnut.

Nyt yhdistin nämä ehjät osat. Musta olkalaukku sai punaisen vuorin. Säästyinpä samalla niin tarpeellisten sisätaskujen ompelulta.

Vanhat tekstiilit uudeksi

Liinavaatekaappin sisältö joutui mylläyksen valtaan. Laitoin armotta sivuun vanhat pitsiliinat, pesuissa muotoa muuttaneet pöytäliinat ja sisustukseen sopimattomat kaitaliinat. Lakanoitakaan ei vierasvaraa nykyisin monia tarvita, pois vaan kaapeista liiat kankaat. 

Perintönä tulleita mummun kutomia pyyhkeitäkin katsoin tarkalla silmällä. Hyvin ennätän ne kohta 80 vuotta sitten valmistetut aarteet kuluttamaan arkikäytössä. Muutaman 12 niitisen, reunoista rikki menneen pyyhekankaan poistin uusiokäyttöä varten.

Mitäkö kankaista sitten tein? Muutamat kankaat leikkasin matonkuteeksi isoa ruokapöydän alle kudottavaa mattoa varten. Mummun kangasaarteet varasin kehyskukkaroiden ja pikkupussukoiden ompeluun. Isot pöytäliinat halkaisin ja ompelin kylpypyyhkeiksi. Kaitaliinoista valmistin pieniä käsipyyhkeitä paikallisten ukrainalaisten toivekeräykseen.

Näppipyyhkeiden ompelussa oli enemmän näpräämistä, mutta ne ovat kivoja kesätuliaisia. Oman kodin keittiössäkin aika piristävä yksityiskohta.

Mehiläisvahattuja kankaita

Mehiläisvahakääreisiin on kiva käyttää vanhoja kierrätettäväksi säästettyjä kangaspaloja. Ne ovat valmiiksi pestyjä ja pehmeitä vahattavaksi.

Ompelin muutaman kankaisen eväspussin ja käärekankaan reunan huolittelin tikkisiksakilla. 

Rakensin silitysalustan.  Lauta oli hyvä suojata ensin imevällä pyyhkeellä. Sen päälle leivinpaperi. Viereiselle pöydälle varasin vahattujen kankaiden jäähdyttelytilan.

Liimakankaita varten säästämäni vanha silitysrauta oli juuri sopiva vahan silittämiseen. 

Lahtisen Vahavalimolta olin hankkinut elintarvikekäyttöön sopivaa valkoista mehiläisvahaa. Murustelin vahapisaroita valmiiksi noin desin.

Silitystä varten pujottelin eväspussin sisään leivinpaperin palan, etteivät sivut vahaudu kiinni toisiinsa. Ripottelin murua pussin päälle. Suojasin myös raudan pohjaa leivinpaperilla. 

Silittelin vanhan kankaaseen 150 C asteen lämmöllä, kahdella pisteellä. Juokseva, kuuma vahaa likkui raudan avulla paperin alla, kannatti varoa sormiansa.

Ensimmäisiin kankaisiin vahaa tuli hieman liikaa ja niistä tuli melko jäykkiä. Imeytin liikaa vahaa uusiin kankaisiin kuten poistaisi steariinia pöytäliinasta. Eväspusseihin kannattaa vaha silittää nurjalle puolelle. 

Käytän mehiläisvahakääreitä eväiden kuljettamiseen. Muitakin käyttökohteita tulee taatusti ideoitua kädentaidon kursseilla.

Säkät -päivä käsityön teknologiaa

Arjen ajatuksia tuli tuuletettua Tekstiiliopettajaliiton Säkät -kolulutuspäivässä. Ensimmäisessä pientyöpajassa harjoittelin Miro oppimisalustan käyttöä. Opettaja Henna Haavisto kertoi, miten verkkoalustaa voi käyttää esimerkiksi kuvataideprojektien yhteissuunnittelussa. Vertailukohtana minulla on Padlet-verkkoalusta, jota itse käytän ensisijaisesti oppimateriaalipankkina. Siihen verrattuna Miro on opiskelijaa aktivoiva, interaktiivinen opetuksen työkalu.

Toinen työpaja tarjosi esittelyn Qridi-oppimisalustasta. Sitä käytetään peruskoulussa mm. kokonaisen käsityöprosessin arvioinnissa. Ohjelma tarjoaa työvälineitä niin opettajille kuin oppilaille eri työvaiheiden dokumentointiin, arviointiin ja vuorovaikutukselliseen palautteeseen. Mielestäni se voisi olla varteenotettava vaihtoehto myös vapaassa sivistystyössä. 

Paula Malleuksen työpajassa oli esillä huimia juhlapukuja. Ne oli valmistettu  Remake upcycling studiossa muun muassa kahvikapselien kuorista, messuhuovasta mainosteepaidoista sekä käytetyistä farkkukankaista. Taitavan suunnittelun ja valmistuksen myötä kierrätysmateriaalista oli loihdittu uniikkeja desingvaatteita. Työpajassa Malleus viritti ajatukset tekstiilien kierrättämisen nykytilanteeseen ja tavoiteltavaan kehitysnäkymään.

Loppupäivä tarjosi oppia laserleikkurista. Teknisentyön luokassa testasin CO2-laserin käyttöä nahkakuvioiden leikkaamiseen. Opettajana toimi teknologiaan erikoistunut Heikki Pullo Makerspaceman Oy:stä. Pullo johdatteli ryhmää pohtimaan digitaalisen valmistamisen mahdollisuuksia käsityönopetuksessa. Avartava koulutuspäivä kaiken kaikkiaan!

Karkkilakko?

Vuoden vaihtuessa on hyvä ryhdistäytyä kehonhuollossa. Itselleni tavoitteeseen kuuluu hienoinen hoikistuminen. Sitä ajatusta myötäilikin hauskasti Suomen käsityön museon näyttely Kohtaamispisteitä. Karkkipaperiset kauniit korsetit toivat hauskasti yhteen karamellien nautinnon ja muotojen kurissapitämisen vaikeuden. 

Taiteilija Virpi Vesanen-Laukkasen teokset ovat syntyneet lapsuuden prinsessaleikkien ja aarteina kerättyjen karamellipaperien innoittamana. Käy näyttelyssä ilahduttamassa itseäsi, kannattaako karkkilakko?