Jouluvalmisteluja

Tämän vuoden jouluvalmistelut ovat varsin maltilliset, ei perinteistä kinkun paistoa, ei leipomista. Joulupäivät kuluvatkin vieraillen ja läheisiä tavaten. Joulusiivon tekeminen kotona tosin kuuluu asiaan, onhan lattialle saatava puhtaat elokuun hellepäivinä pestyt matot. Joulutontut ovat kuulleet vain tarpeellisia pieniä lahjatoiveita. Perinteisen postilaatikkoon tuodun joulukortin saavat ainoastaan suvun vanhimmat. Tässä lämmin joulutervehdys nuoremmille.

Kirppiskokemuksia

Totaalinen kyllästyminen kaappien ja varastojen pursuiluun tarpeettomista tavaroista ja vaateparsista sai minut aktivoitumaan keskellä pimeintä syksyä. Huonot ja rikkinäiset vaatteet perkasin EcoCenterin tekstiilien keräyslaatikkoon, josta ne kulkeutuvat uusiokäyttöön suoja- ja öljynimeytysmatoiksi. Vanhat peitteet, tyynyt ja riepumatot joutivat eläintalon asukkien alustoiksi. Ehjät ja hieman nuhruiset vaatteet olinkin tyhjännyt muutoissa UFFin ja Fidan hoiviin jo aiemmin. Nyt oli jäljellä ehjät, hyvät ja syystä jos toisesta pitämättöminä kaappien täytteenä kulkevat vaatteet. Käyttämättömiä mekkoja, hameita, huiveja, kenkiä.

Keräsin kokoon kaikki talvihenkiset vaatteet ja otin mukaan muutamat pikkujouluteemaan sopivat hepeneet. Lisäsin kuormaan mukaan myös muutamia koriste-esineitä kuten delfiini- ja enkelikynttelikön. Päätin kokeilla Jyväskylän keskustan Centrum-kirpputoria. Varasin myyntipaikan aluksi kahdeksi ja lopulta kolmeksi viikoksi. Kutsuin myyntipöytää rakentamaan myös suvun muita naisia. 

Varastossa oli liikana vielä käytöstä poistettuja astioita ja koriste-esineitä. Olin jo osaa yrittänyt myydä aiemmin Tori.fi ssä, mutta heikolla menestyksellä. Ajattelin, että astiat tuskin keskustan kirpparilla tulisivat myydyiksi. Kirppisinnostuksen myötä päätin ottaa kokeeksi myyntipöydän Kirpparilla.fi stä viikoksi. Kirppis sijaitsee Jyväskylän keskustan ulkopuolella, vilkkaalla kauppapaikalla. Kirppis on niin iso, että siellä saa kirppariähkyn jo puoli hallia kierrettyään.

Lopputulema kirppisviikoista oli se, että kaupaksi meni tosi kummallisia tavaroita. Astioista myytiin ensimäisenä Kiroileva siili -muki, cokislasi sekä teräksinen käyttämätön pikniksetti. Vanha lasivalaisin löysi myös uuden kodin. Muutoin myynti Kirpparilla.fi oli varsin nihkeää tavallisten tarveastioiden kohdalla.

Keskustan kirpparilla kävijöitä kiinnostivat erityisesti juhlakamppeet. Huvittavinta oli, että ensimmäisenä kauppansa tekivät kimallekangashuivi, kesäinen sifonkinen juhlamekko sekä alkuperäispaketissa olevat stayupit vuodelta 1994. Satsaus talveen kuitenkin kannatti, talvitakki, villapaita sekä saappaat lämmittävät nyt uutta käyttäjäänsä. Hyvät vaatteet eivät menneet hukkaan ja minä sain hyvän mielen, pienen vaivanpalkan lisäksi.

Syanotypiaa kotikonstein

Innostuinkin syanotypiasta niin, että päätin kokeilla sitä kankaalle. Kotilabran valmistaminen vaati hieman nettihakuja. Ohjeita löytyi liittyen discovaloihin, käärmelampuihin ja piirilevyihin. Onneksi tarvikkeet löytyivät lopulta lähikaupoista ja komeroista: Solar fast-väri, piirtoheitinkalvot, painopohjaa, uv-valolamppu, lasilevy, pahvilaatikko ja huuhteluvarusteet. Parhaaseen lopputulokseen pääsy vaatii vielä lisätestauksia. Kivaa puuhastelua.

Valokuvausoppia tiivistetysti

Pari viikonloppua on kulunut Rune Snellmanin opissa Grafiikka- ja valokuvakeskus Ratamossa. Ensimmäisenä tehtävänä oli valmistaa neulanreikäkamera pahvilaatikosta. Se sujuikin varsin jouhevasti. Laatikon spraymaalaus vaikutti sen sijaan arveluttavan myrkylliseltä hommalta, en tykännyt. Valotettavien papereiden kiinnittäminen laatikkoon pimiössä, kymmenen ihmisen porukassa, punaisen valon hämärässä oli varsin hupaisaa, erityisesti jälkikäteen ajateltuna, kuin myös kameralla otettujen kuvien kehittäminen. Valmiiksi saattamisen kiire nostatti tunnelmaa aikuisillakin. Lopputulokset otoksista olivat kiinnostavia ja yllättivät laajakulmallaan. Tähän tekniikkaan on kiva palata.

Toinen minulle uusi kiinnostava tekniikka oli syanotypia. Kun valokuvanegatiivi oli käsitelty ja tulostettu kalvolle, se vietiin herkistetyn paperin päälle uv-valo käsittelyyn. Vartin päästä kuvan saattoi kehittää vesihuuhteessa. Lyhyt selostus tekniikasta, johon kului tiivistä ryhmässä työskentelyä ja tunteikkaita hetkiä parin päivän ajan. Kaikki ennättivät kuin ennättivätkin saada yhden onnistuneen vedoksen tehtyä! Tiukka rutistus vaati palautumiseen kymmentuntisen yöunen. Kivat uudet opit sain.

Syksyn sävyjä

Syksy on käynnistynyt. Hankin käsiini varastoon unohtuneen Laukaan ryijyn. Ripustin sen seinälle syksyä lämmittämään. Pesulan jäljiltä se vaatisi hieman huoltoa, ainakin kampausta ja lankojen päiden leikkausta.

Sain vinkin eräästä taitavasta käsityöntekijästä, joka on valmistanut ommellen samaisen perinnetekstiilin. Kutsuin itseni vierailulle ja haastelimme ryijyn valmistamisesta mukavan tovin. Hänen Laukaan ryijynsä on valmistettu Suomen Käsityön Ystävien mallin mukaan. Kuviot ovat hieman erilaiset verrattuna työpaikkani ryijyyn, väritys on kuitenkin samanlainen. Nukkalankojen väreinä luonnon musta, indigon sininen, kokenillin punainen ja okran keltainen ovatkin tyypillisiä 1790-luvun puuaiheisissa ryijyissä. Kauniita arvotekstiilejä.

Silmittelyä ja suunnitelmia

Komeroissa olleet villalanka-aarteet ovat jälleen saaneet päivänvaloa. Kesällä suunnittelin muutaman ryijymallin luonnon innoittamana. Ensimmäisen pikkuryijyn nukat tulikin ommeltua pohjakankaaseen kesälomalla ripeästi, ajatuksella vielä tämä rivi, no vielä yksi rivi. Olikin tosi mukavaa silmitellä nukkien lankasekoituksia ja nauttia niiden väreistä! Nyt kesän kääntyessä syksyyn on toisen pikkuryijyn suunnitelma valmis toteutumaan.

Sulateltavaa

En lähtenyt merta edemmäs, vaan lomailin kotosuomessa Turussa ja Raumalla. Reissu oli onnistunut, tuloksena kunnon näyttely- ja museoähky. 

Turussa maakrapua hämmästytti erityisesti vanhat, kookkaat purjealukset, joita oli rantautunut lähes satakunta Aurajoen varrelle Tall Ships Races-tapahtumaan. Mutta hämmästytti se taidekin. WAMissa oli esillä yhdysvaltalaisen Jacob Hashimoton teoksia, jotka olivat uskomattoman pikkutarkkoja, isotöisiä, kauniita leijamaisia teoksia. Nykytaidetta oli esillä Ars Goes Logomo -näyttelyssä. Taas vierähti pari tuntia ihmetellen. Erityisesti ilahdutti nähdä Osmo Rauhalan, Tommi Toijan sekä färsaarelaisen Rannva Kunoyn teoksia. Nanna Suden taito käyttää värejä on upeaa! 

Matka jatkui Turun pienen saaristoreitin kautta Raumalle. Sää suosi kulkijaa. Pitsiviikot olivat alkamassa verkkaisesti. 

Oli mielenkiintoista tutustua Vanhaan Raumaan, Unescon maailmanperintökohteeseen. Todella viehättävä miljöö! Alueen puutalot ovat hyvin ylläpidettyjä, yksilöllisiä, niissä on paljon erilaisia kauniita yksityiskohtia katseltavaksi. Talot ovat asuttuja, niissä on pieniä myymälöitä,  kahviloita ja taidegallerioita. Erityisen kiinnostavaa oli mahdollisuus kurkistaa yksityisten perheiden avoimiin pihoihin, joissa vanhat pensasistutukset ja perennat loivat tunnelmaa. Eräs isäntä kertoi tarinaa puutarhastaan. Useassa pihassa oli järjestetty kiva pihakirppis. 

Merimiehen kotimuseo Kirstissä pystyi saamaan käsitystä siitä, miten tiiviisti ja vaatimattomasti perheet ennen asuivat. Kirstin rakennukset ovat 1700- ja 1800-luvulta ja sisustus 1900-luvulta. Käsityö näkyi tekstiileissä nyplättyinä pitseinä, kudottuina verhoina, sängynpeitteinä, seinävaatteina ja mattoina. Lapsille oli järjestetty oma elämyksellinen tutustumispeli museokodin esineisiin. 

Rauman merimuseo on erikoismuseo, jossa saa kattavan kuvan suomalaisen merenkulun historiasta nykypäivään. Museokäynnistä jäi erityisesti mieleen kuvaukset merimiesten työn vaarallisuudesta purjealusten aikaan. Hauskojakin kuvakokoelmia oli nähtävillä erilaisista laivakoirista, -kissoista ja -apinoista sekä sioista, joita pidettiin lemmikkeinä aina jouluateriaan saakka. Nykyaikaisen laivan ohjausta saattoi kokeilla turvallisesti simulaattorissa. Testailun seurauksena kapteenia keinutti museon lattialla jonkin aikaa satamaan pääsyn jälkeen.  


Merimiesten käsityötaitoja oli museossa esillä odottamaani niukemmin. Näkyi kyllä jotakin, pujoteltuja köysimattoja, laivojen pienoismalleja, keulakuvien historiaa ja mermiesarkkuja. Purjeiden korjaustaidosta oli mielenkiintoinen esittely, josta jäi mieleen kaulassa kannettava nahkainen neularasia sekä ompelun apuväline, purjehanska. Tatuoinnille oli omistettu myös oma vitriininsä. 
 

Huolimatta näyttelyväsymyksestä oli kotimatkalla pakko poiketa Nuutajärven lasikylään. Hiukka ennen sulkemisaikaa ennätin piipahtaa pikkumyymälään. Yllätin itseni ihailemasta lasista valmistettuja esineitä, jotka olivat yksinkertaisesti, niin kauniita katsella. Lopulta mukaani kotiin lähti kuitenkin käyttöesine, vaaleanpunainen iso puhallettu kannu. Seuraavaan Nuutajärven vierailukertaan jäivät niin lasinpuhalluksen työnäytökset kuin lasimuseoon, keramiikka- ja metallipajoihin tutustuminen. 
Näistä lomaelämyksistä riittää sulateltavaa. 

Yksi kukka päivässä

Kesähelteet antavat odottaa. Otin virkkausreseptin käyttöön. Niinpä valmistui popcorn-silmukoin pikku liina.

Taiteilutreeniä

Viikon kestänyt maalauskurssi on ohi. Päälimmäisenä on mukava tunne siitä, että jokin vuosia kadonneena ollut on löytymässä. On myös tullut kokeiltua uusia työvälineitä, värejä sekä työtapoja. Vesiväreihin on edelleen helppo tarttua, pastelliliidut ovat kankean rosoiset käyttää. Öljyvärit ovat out, mutta entäpä akryylivärit muussa kuin käsityöaskartelussa, yes, vaatii harjoittelua. Mukavassa, avoimessa ryhmässä oppii valtavasti myös toisilta. Opettajana toimi kuvataiteilija Pertti Karjalainen, joka jaksoi rauhallisen lempeästi ohjata ja kannustaa. Kurssipäivä Naissaaressa oli huippukokemus. Ensimmäinen ihana kesäpäivä, luonto juuri avautumassa, vesi, vanhat rakennukset ja mahdollisuus täysin keskittyä näkemään. Näin saa viikon lomafiiliksen päivässä!

Lähipiirissä on myötäeletty taiteilutreenejäni pitkin kevättä. Kuului jo kyselyjä, että koskas niitä töitä oikein näkee? Niinpä järjestin pienen pikayksityisnäyttelyn työhuoneessa. Nyökyttelyä ja kommentteja. Harjoitukset jatkuvat kesällä veden heijastuksia tarkkaillen.

Värejä kerraten

Opiskelu väriopin parissa on täyttänyt jälleen kerran vapaa-aikaani. Olen vertaillut väripapereita vierekkäin ja harjoitellut näkemistä nöyrästi aina tehtäväksiannon mukaan. Suorittaisinko työn nopeasti ohimennen vai ottaisinko sittenkin opikseni ja havainnoisin rauhassa, keskittyen? Oikotietä ei ole. Tutuksi ovat tulleet aikuisopiskelijan ärtymyksen tunteet rästitehtävien kasautuessa työkiireiden keskellä. Ajan ottaminen itselle ja uppoutuminen flow-hetkissä tuottaa kuitenkin hyvänolon. Teoria voi joskus siirtyä lähes huomaamatta osaksi arjen käytäntöä. Kertaaminen kannattaa.

Hyvinvoinnista virkattua

Taide ja kulttuuri etsii edelleen sinnikkäästi sijaa palvelutaloissa asuvien vanhusten arkeen. Käsityö soljuu siinä mukana omana toimintamuotonaan, kosketeltavana, tuttuna ja turvallisena. Olin kuuntelemassa Handmade Wellbeing -projektin tuloksia Helsingin yliopistolla. Sen muassa tuli tuulahduksia ulkomailta. Virossa oli taidokkaasti tuotu viriketoimintaan mukaan kansallista perinnettä, symboliikkaa ja muotokieltä. Itävallassa ja Iso-Britanniassa oli osaavasti otettu viriketoimintaan mukaan terapeuttisuus. Yhdessä tekeminen ja yhteisöön kuulumisen vahvistaminen korostui suomalaisten projekteissa. Mielenkiintoisinta antia oli kuvataiteilija Timo Tähkäsen aito, lämmin kertomus taiteen viemisestä lähelle vanhuksia. Lukuisista käytännön esimerkeistä jäi erityisesti mieleen hänen osallistava virkkausperformancensa.

Kuva Timo Tähkäsen esityksestä 26.4.2017.

Keväinen päivitys

Käsityömessut ovat kevään taattu etappi. Aina löytyy jotain kiinnostavaa, ajatuksiin ajankohtaista. Nyt pysäytti K-S Mestarikillan esittely, jossa valmistui ammattityönä lampunvarjostimia. Houkuttelevia kangasmyynnin pisteitä oli trikoomyynti Paapii ja Raijan Aitta ihanine pellavakankaineen. Pysähdyinpä tarkastelemaan muodikasta kalkkimaalaustakin. Ostoskassiin pujahti mehiläisvahaliituja ja paksuja värikyniä, tosin kaappiin joutavat odottamaan käyttäjänsä kasvua. Tekniikkaesittelyiden innostamana ajauduin Alice A:n osastolle. Miksikä ei rosee, aurinkopitsi? Aiemmin lankakukkatekniikan hieman sivuttaneena hankinkin toisen, mutta uuden tyyppisen pyöreän laitteen. Virkistävä päivitys tuo vuotuinen tapahtuma. 

Kevätpyörteessä

Talvi taittuu kevääseen. Opiston kurssit päättyvät, lopulta yllättäen. Innostuneen aherruksen jäljistä murto-osa ennättää esille kevätnäyttelyyn. On hurjaa kiirettä ja pitkää päivää. On vaatimuksia, sovittelua ja kompromisseja. Päällimmäisenä hyvä yhteistyö. Mitä taitoja tulikaan opittua!

Seminaaripäivä

Oli virkistävää käydä Tampereella. Pääasiallisena aiheena oli taiteen perusopetuksen työn alla olevat opetussuunnitelman perusteet. Minulle tärkeiden, käsityön ja kuvataiteen opetuksen ajankohtaisasiat päivittyivät. Oli kiinnostavaa tavata kansalaisopistojen opettajia. Aivan uutta näkökulmaa toi rehtori Kaisa Penny, Sorin sirkuksesta, kertoessaan sirkustaiteen opetuksesta.

Seminaaripäivän tauolla tuli katseltua Tampereen työväenopiston grafiikkakurssin näyttely, josta nappasinkin muutaman kivan valokuvan. Päivän päätteeksi oli tutustuminen Sara Hildén -akatemiaan,  jolla onkin pitkä perinne taiteen perusopetuksen järjestämisestä kuvataiteessa. Vierailulta muutama mielenkiintoinen valokuva esillä olleista lasten, nuorten ja aikuisten töistä.

Keittiön kevätkukka

Onnistuinpa valmistamaan kierrätyskäsityön ilman uusia lankahankintoja. Pylpyröitä varten leikkasin muutaman valkoisen t-paidan sydänkuteeksi. Eri värisillä puuvillaisilla jämälangoilla sain mukavasti virkattua kudetta yhteen. Keittiön pöydälle ilmestyi lopulta kestävä kevätkukka.

Kaavojen päivittelyä

Vaatteiden ompelu itselle on jäänyt aivan liian vähäiseksi. On kyllä koneet ja laatikoista löytyy kankaita, vanhimmat jo yli kaksikymmenvuotisia. Entä ajan löytyminen? Paljon on hyvää ompeluaikaa tuhlautunut kauppojen vaaterekkien läpiselailuun ja sovituskopeissa tuskailuun. Kauppareissujen tuloksina kun on useinmiten ollut uusi musta t-paita.

Ompelun aloittaminen tuntuu olevan ensisijaisesti kiinni sopivien kaavojen puuttumisesta. Etsin varastokomerosta pahviset vanhat peruskaavat. Kaavojen piirtäminen alusta alkaen tuntui liian työläältä. Sinänsä oli huvittavaa huomata, että kaikki koot, C34-C44, on tullut jo läpikäytyä.

Entä säilössä olevat omat vanhat kaavarullat? Hyvinkin mahdollisia käyttää, ne tarvitsevat kuitenkin uudelleen piirtämistä ja koon suurentamista M:stä XL:ään.

Hyväksi ja nopeaksi vaihtoehdoksi totesin kaavan piirtämisen vanhasta hyvin palvelleesta vaatteesta. Aloitin tunikasta. Työ kävi helposti. Uuden ompelu oli sujuvaa ja aikaansaamisen ilo täytti mielen. Seuraavaksi samaa kaavaa muunnellen syntyy trikoinen kevätmekko. 

Sen sijaan tulevan talven villainen talvitakki odottaa kankaana ompelijaansa. Omien kaavojen muokkaaminen valmiskaavoista on helppoa, mutta aikaavievää. Sovitusvaatteen valmistaminen välivaiheena kannattaa, jotta välttyy ikäviltä yllätyksiltä ja jotta vaatteesta saa muotoiltua istuvan.

Työn alle omat päivitettävät kaavat, niin uudet vaatteet ovat ainoastaan ompelun aloittamista vaille valmiita.

Pakkasen harhautus

Kirpakka pakkassää muutti päivän suunnitelmat täysin. Innostuin jäädyttelemään jäälyhtyjä. Sopivia päästäviä muotteja etsiessäni muistin kattilakaapissa käyttämättömänä lojuneen ison kakkuvuoan. Nyt siis kunnon diettikakku tekeytymään! Siivouskaapista löytyi muutama muodikas ämpäri. Näissä syntyikin yhdeksässä tunnissa kauniit konstailemattomat jäälyhdyt betonivalulaattojen päälle. Viimeisenä oli vielä tehtävä jäädytyskokeilu kaappien kätköistä löytyneisiin ilmapalloihin. Yksi onnistunut pyöreä jäälyhty siitäkin muotoutui. Jään sisäisiin koristeluihin on varauduttava seuraavaan kertaan, kun pakkanen näin arkitoimista harhauttaa.