Ennen vanhaan naiset saattoivat neuloa sukkia ja lapasia kävellessäänkin, ettei aika mennyt hukkaan. Tiedä tarinan todenperäisyyttä? Minulla on syksyisessä käsilaukussa ollut tukupussissa virkkaustarpeet. Niinpä olen aina joutessani virkannut jotain pientä. Tyttären mustalle pikkupöydälle tein limen värisen pikkuliinan. Tilaajan toiveena oli tasainen pinta. Kivan keväinen liinasta tulikin.
Lähisuvun vanhimman kanssa viimeisiä hetkiä viettäessäni virkkasin aina muutaman pylpyrän. Virkkaaminen rauhoitti mieltä ja antoi luvan olla kotoisasti hiljaa sairaan unta valvoen. Kokosin kuviot väriläikäksi sairaalan karuun valkoiseen huoneeseen. Paljon olisi tehtävää hoitoympäristön viihtyisyyden lisäämiseksi!
Nyt joulun lähestyessä rauhalliset virkkaushetket ovat lyhentyneet. Työt ovat sen mukaisia, pieniä aikaansaannoksia marraskuun pimenevissä illoissa.
