lauantai 29. helmikuuta 2020

Iloa Museokortista

Lomaviikolla tuli hiihdeltyä Helsingissä. Museokortti oli tarpeen, sillä erityiskohteina olivat tietenkin taidenäyttelyt.

Ateneumissa kiinnostus kohdistui suomalaisten taiteilijoiden omakuviin. Kotona olin painiskellut muotokuvaharjoitelman kanssa. Tosin ratkaisua ei kuvalliseen haasteeseni näyttelystä suoranaisesti löytynyt, mutta ainakin sata hyvää esimerkkiä kyllä. Elga Sesemannin teoksessa viehättivät värit ja palettiveitsen reipas jälki.


Löysinpä Ateneumin seinältä kuvataideopinnoissa esittelemäni naistaiteilija Sigrid Schaumanin teoksen Maisema Pariisista, vuodelta 1910.


Kaapelitehtaalla oli mahdollisuus saada katsaus nykytaiteesta. Teos 2020 myyntinäyttelyssä oli esillä kuvanveistoa, grafiikkaa, maalauksia. Ihastuin Pekka Parviaisen isoon maalaukseen Messenger, vuodelta 2019. Siinä temperavärit loivat kivan utuisen väripinnan.


Hilpeyttä herätti Kaija Poijulan veistos Coma Berenices, vuodelta 2018. Se oli toteutettu kekseliäästi pellavavyyhdeistä, metallista ja puulesteistä. Valtion taideteostoimikunta oli ostanut teoksen kokoelmiinsa.


Amos Rex esitteli taidetta ja visuaalista kulttuuria nuorilta. Generation 2020 näyttelyssä oli esillä valokuvia, maalauksia, sarjakuvia, installaatioita, videoita, veistoksia eri materiaaleista yli kahdeksaltakymmeneltä taiteen tekijältä.


Minua kosketti erityisesti teos, joka käsitteli syömishäiriötä. Taiteilijat käsittelivät aihetta videoiden ja valokuvien keinoin. Todellisia taidonnäytteitä olivat Juho Könkkölän paperista luodut ilmeikkäät origamihahmot. Venla Huhtisen kertakäyttömukeista muotoiltu lamppu, tuoli ja pöytä valokuvineen otti nerokkaasti kantaa merien saastumiseen ja kertakäyttökulttuuriin. Malin Gustafssonin pigmenttivedokset Routines 1 - 6 antoivat hauskan uuden näkökulman arjen rutiineihin. Näyttelyssä oli paljon ajatuksia herättävää nähtävää.




Didrichsenin taidemuseo Helsingin Kuusisaaressa oli minulle aivan uusi vierailukohde. Siellä oli esillä taiteilija Kuutti Lavosen 60-vuotisjuhlanäyttely, Aika ja ikuisuus. Nähtävänä oli grafiikkaa, maalauksia ja piirustuksia. Erityisesti ihailin Lavosen teosten taidokasta viivaa, joka toistui luontevasti niin pienessä kuin todella isossa mittakaavassa. Video taiteilijan litografiatyön valmistamisesta oli mielenkiintoinen. Kuvassa Kuutti Lavosen litografia Milory, vuodelta 2020.


Viimeisenä vierailukohteena oli Helsingin Taidehalli, jossa oli nähtävänä Anu Tuomisen näyttely Huomenna tänään on eilen. Se oli todellinen hyvän mielen näyttely. Vanhat esineet saivat uuden vitsikkään merkityksen, kun ne yhdistettiin käsityötekniikkaan uudella yllättävällä tavalla. Tuomisen taidetta luonnehditaan käsitetaiteeksi, jolle on ominaista järjestely ja uudet mielleyhtymät.



Museokorttia kannatti reissussa vinguttaa. Nyt olen alkuvuodesta ennättänyt nähdä jo yhtä monta taidenäyttelyä kuin viimevuonna yhteensä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti